Nyt on takana reilu viikko Suomessa ja voin kyllä tuumata, että kotiin palattuakin on ollut pienoinen kulttuurishokki ja totuttelemismeininki. Huomasin myös miten monia juttuja olen alkanut mietiskelemään takaisin paluun jälkeen. Kun on antanut ajatuksille ja tunteille tilaa, niin on oivaltanut lisää juttuja! Hitaus ja asioiden muhiminen on hyviä juttuja.
Tuo reissu oli kyllä just eikä melkein hyvään saumaan sijoittunut. Nyt kun on työttömänä ja työllistymisen kynnyksellä, niin reissu ja harjoittelu laittoi ajattelemaan paljon sitä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Etenkin se tosiasia omalla kohdallani, että miten tärkeää itselleni on tehdä sellaisia juttuja joista oikeasti nautin ja jotka on jotenkin hyödyllisiä eikä aiheuta tuhoa, osoittautui aika suureksi jutuksi. Irlannissa yleinen kulttuuri oli leppoisampi kuin täällä kotimaassa. Täällä tuntuu olevan suorittavainen ja urajohteinen meininki. Oivalsin myös sen, miten ohuita ne muurit on eri juttujen välillä. Vaike selittää mitä tarkoitan, mutta jotenkin ne ajatukset siitä mikä on itselle hyvä ja huono. Raja ällön bisneksen ja sydämen kautta menevän leivän tienaamisen välillä. Jotain tällaisia. Hmm.
Totta puhuen tällähetkellä en osaa hahmottaa, että mitä haluaisin tehdä työkseni. Tai hahmotan, mutta työttömyystilanne niillä aloilla on suuri. Voi myös olla, että ne asiat mitä haluaisin tehdä, on mahdottomia, koska sellaisia paikkoja on niin vähän, ettei töitä riitä. Pitäisi olla yrittelijäs. Sitä pyrinkin pikkuhiljaa olemaan. Erittäin pikkuhiljaa, katsoen mitä tapahtuu, sillä en koe olevani yrittäjähenkinen ja ajatuskin sellaisesta elämästä vaikuttaisi aika jännittävältä. Jonkinlainen omatoiminen työllistyminen tai freelancer meininki taitaa olla minun kohtalo, tai sitten ei. Aika näyttäköön!
18.11.2015
11.11.2015
Omien tavoitteiden täyttyminen
Tajusin, että tottakai jokaisiin reissuihin ja juttuihin liittyy tavoitteita. En tarkalleen nyt muista ihan kaikkia tavoitteita joita asetin itselleni ennen reissuun lähtöä, mutta kerron niiden tavoitteiden täyttymisistä joita muistan.
Tavoitteitani ennen reissua oli ainakin se, että oppisin käyttämään englantia vähän paremmin, oppisin olemaan uudessa kulttuurissa ja selviämään itsekseen ulkomailla. Tavoitteena oli myös käydä vetämässä open mic -veto jossain kuppilassa jonain iltana ja tutustua joihinkin paikallisiin.
No aloitetaampa vaikka kielenkäytöstä. Opin kuuntelemaan ja ymmärtämään hurjan paljon paremmin kuin ennen. Ilmaiseminen ja puhuminen sen sijaan tuntui reissun lopussa yhtä vaikealta kuin alussakin. Jos olisin ollut reissussa pitempään, niin olisi puhunutkin enemmän ja sitä kautta olisi oppinutkin enemmän. Tuntui kuitenkin että oma puhumisen taso oli tosi hyvä ja monet kommentoikin, että mun englanti on ihan jeps, vaikkei itsestä tunnukaan siltä.
Jos mietin uutta kulttuuria ja selviämistä itsekseen, niin tämä tavoite kyllä toteutui paremmin kuin hyvin. Pari vuotta kestänyt melko reissauspainotteinen elämä oli tuonutkin aika sellaisen leppoisan matkustusfiiliksen itselle. Tosin lentäminen on aina jännää, mutta muuten sellainen reissausmoodi oli helppo löytää. Jossain vaiheessa tuumasin perille pästyäni itselleni, että tavallaan Irlanti on jollain tavalla niin samanoloinen paikka kuin suomi, että sinne meneminen tuntui ihan kuin olisi matkannut vaan kotimaassa johonkin. Matkakin kun kesti vajaa kolme tuntia, niin jäi melko leppoisa fiilis. Yllätyinkin siitä miten hyvin sitä lopulta osasikin seikkailla kun oli vain ottanut joitain asioita etukäteen selville.
Open mic ilta jäi välistä, joten tämä tavoite ei täyttynyt laisinkaan. En ottanut maniskaa mukaan ja kaipasin vain soitteluja. Kävin jättämässä parille muusikolle/katusoittajalle lappuja ja kyselemässä josko joltain löytyisi yhdeksi illaksi maniska lainaan, mutta mitään ei löytynyt. Päätinkin sitten jättää homman kokonaan. En myöskään tutustunut kovinkaan moniin paikallisiin, mutta uusia tuttuja tuli ympäri maailman jonkin verran!
Hih, nyt kun on palannut reissusta, niin fiilikset on melko suhtautuvaisen ankeat, mutta samaan aikaan onnelliset. On mukava olla takaisin kotona, mutta samalla tajusi miten ison matkustusnälän tämä kaksi kuukautta jätti. Täällä suomessa kun odottaa vain työttömyys ja niiden etsiminen. Täytyykin alkaa jo suunnitella ja miettiä tulevia kommelluksia! Ehkä tästä blogista muotoutuu pikkuhiljaa työnetsijän, maailman ihmettelijän ja luonnonsuojeluintoilijan pohdiskeluportaali. Saa nähdä... :)
Tavoitteitani ennen reissua oli ainakin se, että oppisin käyttämään englantia vähän paremmin, oppisin olemaan uudessa kulttuurissa ja selviämään itsekseen ulkomailla. Tavoitteena oli myös käydä vetämässä open mic -veto jossain kuppilassa jonain iltana ja tutustua joihinkin paikallisiin.
No aloitetaampa vaikka kielenkäytöstä. Opin kuuntelemaan ja ymmärtämään hurjan paljon paremmin kuin ennen. Ilmaiseminen ja puhuminen sen sijaan tuntui reissun lopussa yhtä vaikealta kuin alussakin. Jos olisin ollut reissussa pitempään, niin olisi puhunutkin enemmän ja sitä kautta olisi oppinutkin enemmän. Tuntui kuitenkin että oma puhumisen taso oli tosi hyvä ja monet kommentoikin, että mun englanti on ihan jeps, vaikkei itsestä tunnukaan siltä.
Jos mietin uutta kulttuuria ja selviämistä itsekseen, niin tämä tavoite kyllä toteutui paremmin kuin hyvin. Pari vuotta kestänyt melko reissauspainotteinen elämä oli tuonutkin aika sellaisen leppoisan matkustusfiiliksen itselle. Tosin lentäminen on aina jännää, mutta muuten sellainen reissausmoodi oli helppo löytää. Jossain vaiheessa tuumasin perille pästyäni itselleni, että tavallaan Irlanti on jollain tavalla niin samanoloinen paikka kuin suomi, että sinne meneminen tuntui ihan kuin olisi matkannut vaan kotimaassa johonkin. Matkakin kun kesti vajaa kolme tuntia, niin jäi melko leppoisa fiilis. Yllätyinkin siitä miten hyvin sitä lopulta osasikin seikkailla kun oli vain ottanut joitain asioita etukäteen selville.
Open mic ilta jäi välistä, joten tämä tavoite ei täyttynyt laisinkaan. En ottanut maniskaa mukaan ja kaipasin vain soitteluja. Kävin jättämässä parille muusikolle/katusoittajalle lappuja ja kyselemässä josko joltain löytyisi yhdeksi illaksi maniska lainaan, mutta mitään ei löytynyt. Päätinkin sitten jättää homman kokonaan. En myöskään tutustunut kovinkaan moniin paikallisiin, mutta uusia tuttuja tuli ympäri maailman jonkin verran!
Hih, nyt kun on palannut reissusta, niin fiilikset on melko suhtautuvaisen ankeat, mutta samaan aikaan onnelliset. On mukava olla takaisin kotona, mutta samalla tajusi miten ison matkustusnälän tämä kaksi kuukautta jätti. Täällä suomessa kun odottaa vain työttömyys ja niiden etsiminen. Täytyykin alkaa jo suunnitella ja miettiä tulevia kommelluksia! Ehkä tästä blogista muotoutuu pikkuhiljaa työnetsijän, maailman ihmettelijän ja luonnonsuojeluintoilijan pohdiskeluportaali. Saa nähdä... :)
1.11.2015
Mitä on tullut opittua täällä?
Nyt aion kirjoittaa peruspuuduttavasti tylsänhilpeällä otteella vähän täällä oppimistani asioista. Kaikesta oppii jotain ja uskon elinikäiseen oppimiseen ja asenteen voimaan. Yritän jaotella näitä ajatuksiani jotenkin järkevästi, katsotaan miten käy... tästä se alkaa.
Harjoittelupaikalta opittua
Aloitan kertomalla vaikka ihan keskittyen harjoittelupaikalla oppimiini asioihin. Eli ihan yksinkertaisesti olen oppinut ymmärtämään englantia paljon paremmin kuin aikasemmin. Tuntuu, että pari kuukautta on tehnyt ihmeitä kuullunymmärtämisen suhteen. Ja kyllähän kun koko ajan kuuntelee kieltä, niin väistämättäkin oppii ymmärtämään. Puhumistakin on oppinut hiukan, mutta ei niin merkittävästi kuin ymmärtämistä. Edelleenkin on ollut huonoja päiviä, jolloin ei vain löydä sanoja, ei sitten millään. Mutta tuosta ymmärtämisestä vielä: tuntuu että myös kuuntelemisen lisäksi tekstin ymmärtäminen on mennyt parempaan suuntaan. Yksi projekti harjoittelussa on ollut pääasiassa tiedonetsintää, joten englanninkieliset tekstitkin pureutuvat ehkä hitusen helpommin nyt tajuntaan kuin aikaisemmin, uskoisin.
Niin, ehkä yleisesti ottaen tuo tiedonhaku on ollut sellaista perusmukavaa puuhaa, johon liittyen on oppinut hiukan lisää. Miten esim. muotoilla asia jota etsii. Myös sitten joidenkin perus wordien, powerpointtien ja exel taulukoiden käytön yhteydessä on tullut opittua joitain juttuja mitä ei ole välttämättä aikaisemmin tajunnut.
Myös tuolla harjoittelupaikalla olen tosiaan miettinyt paljon sitä mistä hyvä työilmapiiri muodostuu. Mitä siihen vaaditaan ja mitä siihen liittyy. Onko kaiken perustana teeskenteleminen ja sietäminen vaiko aito lämminhenkisyys, avoimuus ja sellainen kaikkien ottaminen vastaan sellaisina kuin on? Tuolla harkkapaikalla olen kallistunut jälkimmäiseen.
Olen huomannut myös oman herkkyyteni. Ehkä siksi kun on ollut enemmän tarkkaileva kuin tekevä. Saatan imaista hyvin helposti muiden tunnetiloja tai aistia toimistolla vallitsevat fiilikset melko herkästi. Se on hassua, mutta niin monta kertaa olen huomannut olevani hermostunut jos toimistolla on ollut stressaantunut meininki tai kiire tai muuta. Sitten taas kun joku on huokaissut aidosti helpotuksesta tai kertonut jonkun iloisen uutisen liittyen jotain työjuttua niin oma fiilis on ollut kaikkea muuta kuin ahdistunut. Huomasin myös, että olen tosi hitaasti lämpenevä. Tuntuu että vasta puolivälissä koko harjoitelua on alkanut olemaan enemmän oma itsensä ja rennompi, kun alussa on tuntunut että täytyy jotenkin "peitellä" oikeaa luonnettaan. Tosin siihen on vaikuttanut myös tuo eri kieli ja itseilmaisun vaikeus aina ajoittain. Juurikin palaten tuohon tarkkaavaisuuteen, niin olen löytänyt ihan hassun tarkkaavaisen puolen itsestäni, onko se sitten pieni perfektionisti tai sitten vain muuten vaan tarkkaavainen puoli, mutta sen olen löytänyt täällä. On ollut niin monia hetkiä kun olen huomannut tai hoksannut jotain tilanteissa, koska olen ollut niin tarkkaavaisena. Jänniä ollut nämä oivallukset ja toisaalta jotkut näistä ollut tiedossa jo ennenkin.
Niin, vähän niinkuin tämä sekavuus. Olen oivaltanut jo aikoja sitten olevani vähän sekavainen tehdessäni tietokonehommia ehkä sen takia kun on niin kiva ajatuksenjuoksu ja mielikuvitus. Kun yrittää tehdä jotain juttua keskittyneesti, niin ajatus vaelteleekin vähän jonnekin kauemmas ja asiat jää joko puolitiehen tai vähän puolivalmiin oloisiksi. Olenkin oppinut, että paineen alla tekee tehoikkaimmin töitä jos kyse on tietokonehommista. Sitten, niin se vain on että käsillä tekeminen, luovat jutut ja sellainen käytännönläheinen tekeminen on vaan se minun juttu. Jos ollaan vaikka pesty jotain työpajatarvikkeita niin mä voisin pestä niitä vaikka koko päivän jos pitäis valita sen ja tietokonehommien välillä! Mutta juu, sellaista.
Niin ja nämä luontoarvot. Ne vaan on itselle pirun tärkeät ja täällä sen on huomannut. Täällä otetaan ympäristö huomioon ja toimitaan melko kestävästi, mutta siltikin on välillä epäillyt joitain juttuja. Eli homma on tosi tärkeä itselle kun pyörii tuolla tavoin koko ajan mielessä. Ehkä maailma pelastuu vielä!
Yleistä oppimista uudessa kulttuurissa
Yleisellä tasolla olen opinut sopeutumista ja sietämistä. Olen löytänyt jonkun vielä rauhallisemman puolen itsestäni kuin mitä aiemmin. Sellainen joku kahleistavapautumishomma kai: olen oivaltanut syvemmin päästämään irti turhasta paniikista ja toteamaan, että kyllä kaikki järjestyy. Niin se vain menee. Sellainen leppoisan meiningin ylläpitäminen, niin se vain on että jos ottaa asiat iisisti, niin mitään kovin kauheaa ei voi tapahtua. Pakko todeta tositilantn kautta: Eräänä iltana hyppäsin paikallisjunaan. Samaan vaunuun tuli kaksi ventovierasta minun lisäksi. Huomasimme vaunuun astuessa, että siellä oli poikaporukan tappelu meneillään. Kaikki kuitenkin jäätiin pienen epäilyn vaaniessa kyseiseen vaunuun. Kuulutukset kertoi, että joku tulee heittämään porukan kohta pihalle ja vasta sitten jatkamme matkaa. Ilmapiiri vaunussa oli kuitenkin todella jännittynyt, mutta istahdimme silti noiden kahden ventovieraan kanssa vaunun toiseen päähän. Siinä sitten rupesin maistatuttamaan näille kahdelle ventovieraalle suomesta tuotua salmiakkia ja juttelemaan mukavia odotellessamme joitain vartijoita tai muita tappelunkeskeyttäjiä. Ilmapiiri olikin yhtäkkiä ihan leppoisa ja juttuseuraa riitti koko matkan.
On ollut jännä oppia se, kun sinua ei ymmärretä ja kun ei pysty ilmaisemaan itseään. Voin nyt kuvitella miltä esim. pakolaisista voi tuntua tulla täysin erilaiseen kulttuuriin, jossa heitä ei ymmärretä samalla tavalla kuin omassa kulttuurissaan. Kun pitää pärjätä ihan uudella kielellä. Kun omat ajatukset virtaa ja tiedät tasan tarkkaan jonkun asian, mutta kun se pitäisi kertoa, niin se ei onnistukaan. Välissä saattaa olla kielimuuri tai ahdasmielisyys.
Olen oppinut myös olemaan yksinkertaisesti kiitollinen ja onnellinen! Jaloista, kyvystä nähdä ja aistia. Mahdollisuudesta unelmoida, matkata ja päästä rakentamaan omaa elämää. Kaikilla ei siihen ole mahdollisuuksia...
Ainiin, yleisellä tasolla tämä sisäinen kello asia! Olen herännyt täällä lähes joka aamu 15 minuuttia ennen kellon soittoa melko virkeänä. Tuntuu tavallaan että itse kulkee suomen ajassa. Samaan aikaan on huomannut että sisältä löytyy kuin löytyykin joku hassu kello joka on laittanut nukkumaan ajoissa ja alkanut herätelläkin aamuisin. Ja todellakin olen aamuihmisiä, on se tullut todistttua nyt täälläkin. Hassua, mutta ihan kivaakin!
Talkoohommat ja retket
Loppuun vielä loput opitut asiat. Nuo yhdet festarit joilla olin opetti minulle miten täällä hoidetaan asiat. Monilla festareilla töissä ollessani pitää kyllä todeta että meininki Irlantilaisilla ilmaisfestareilla on leppoisa, mutta siksi hiukan myös löysäkin. Festarin alkaessa moni asia oli vielä niin kesken. Opin tämän yhden festarin perusteella, että meininki on aika samanlaisia täällä kuin suomessakin. Tällä ehkä hitusen löysempää juurikin. Onhan täällä varmaan hiukan eri säädöksiä asioista.
Päiväreissuilta olen oppinut paljon asioita Irlannin luonnosta ja historiasta. En nyt mitenkään syväluotaavasti, mutta on ainakin jotenkin!
Loppusanasia
Kiteytettynä siis: tämä harjoitteluun lähteminen itselle täysin uuteen paikkaan on ollut täydellinen hyppy tuntemattomaan. Olen hyvin onnellinen tästä, mutta samalla onnellinen kun voi palata takaisin suomeen. On oppinut uuden kulttuurin, on oppinut itsestään ja on oppinut huomaamaan ne asiat mistä on kiitollinen ja mitkä tuo itselle onnellisuutta.
Mutta huh, tämä riittänee. Vielä viikkonen jäljellä. Kertoilen vielä viimeisenkin viikon jutuista vaikka pohdintakoonnit onkin tässä. Täytyyhän minun kotiinpaluustakin kertoa! Palataan. :)
Harjoittelupaikalta opittua
Aloitan kertomalla vaikka ihan keskittyen harjoittelupaikalla oppimiini asioihin. Eli ihan yksinkertaisesti olen oppinut ymmärtämään englantia paljon paremmin kuin aikasemmin. Tuntuu, että pari kuukautta on tehnyt ihmeitä kuullunymmärtämisen suhteen. Ja kyllähän kun koko ajan kuuntelee kieltä, niin väistämättäkin oppii ymmärtämään. Puhumistakin on oppinut hiukan, mutta ei niin merkittävästi kuin ymmärtämistä. Edelleenkin on ollut huonoja päiviä, jolloin ei vain löydä sanoja, ei sitten millään. Mutta tuosta ymmärtämisestä vielä: tuntuu että myös kuuntelemisen lisäksi tekstin ymmärtäminen on mennyt parempaan suuntaan. Yksi projekti harjoittelussa on ollut pääasiassa tiedonetsintää, joten englanninkieliset tekstitkin pureutuvat ehkä hitusen helpommin nyt tajuntaan kuin aikaisemmin, uskoisin.
Niin, ehkä yleisesti ottaen tuo tiedonhaku on ollut sellaista perusmukavaa puuhaa, johon liittyen on oppinut hiukan lisää. Miten esim. muotoilla asia jota etsii. Myös sitten joidenkin perus wordien, powerpointtien ja exel taulukoiden käytön yhteydessä on tullut opittua joitain juttuja mitä ei ole välttämättä aikaisemmin tajunnut.
Myös tuolla harjoittelupaikalla olen tosiaan miettinyt paljon sitä mistä hyvä työilmapiiri muodostuu. Mitä siihen vaaditaan ja mitä siihen liittyy. Onko kaiken perustana teeskenteleminen ja sietäminen vaiko aito lämminhenkisyys, avoimuus ja sellainen kaikkien ottaminen vastaan sellaisina kuin on? Tuolla harkkapaikalla olen kallistunut jälkimmäiseen.
Olen huomannut myös oman herkkyyteni. Ehkä siksi kun on ollut enemmän tarkkaileva kuin tekevä. Saatan imaista hyvin helposti muiden tunnetiloja tai aistia toimistolla vallitsevat fiilikset melko herkästi. Se on hassua, mutta niin monta kertaa olen huomannut olevani hermostunut jos toimistolla on ollut stressaantunut meininki tai kiire tai muuta. Sitten taas kun joku on huokaissut aidosti helpotuksesta tai kertonut jonkun iloisen uutisen liittyen jotain työjuttua niin oma fiilis on ollut kaikkea muuta kuin ahdistunut. Huomasin myös, että olen tosi hitaasti lämpenevä. Tuntuu että vasta puolivälissä koko harjoitelua on alkanut olemaan enemmän oma itsensä ja rennompi, kun alussa on tuntunut että täytyy jotenkin "peitellä" oikeaa luonnettaan. Tosin siihen on vaikuttanut myös tuo eri kieli ja itseilmaisun vaikeus aina ajoittain. Juurikin palaten tuohon tarkkaavaisuuteen, niin olen löytänyt ihan hassun tarkkaavaisen puolen itsestäni, onko se sitten pieni perfektionisti tai sitten vain muuten vaan tarkkaavainen puoli, mutta sen olen löytänyt täällä. On ollut niin monia hetkiä kun olen huomannut tai hoksannut jotain tilanteissa, koska olen ollut niin tarkkaavaisena. Jänniä ollut nämä oivallukset ja toisaalta jotkut näistä ollut tiedossa jo ennenkin.
Niin, vähän niinkuin tämä sekavuus. Olen oivaltanut jo aikoja sitten olevani vähän sekavainen tehdessäni tietokonehommia ehkä sen takia kun on niin kiva ajatuksenjuoksu ja mielikuvitus. Kun yrittää tehdä jotain juttua keskittyneesti, niin ajatus vaelteleekin vähän jonnekin kauemmas ja asiat jää joko puolitiehen tai vähän puolivalmiin oloisiksi. Olenkin oppinut, että paineen alla tekee tehoikkaimmin töitä jos kyse on tietokonehommista. Sitten, niin se vain on että käsillä tekeminen, luovat jutut ja sellainen käytännönläheinen tekeminen on vaan se minun juttu. Jos ollaan vaikka pesty jotain työpajatarvikkeita niin mä voisin pestä niitä vaikka koko päivän jos pitäis valita sen ja tietokonehommien välillä! Mutta juu, sellaista.
Niin ja nämä luontoarvot. Ne vaan on itselle pirun tärkeät ja täällä sen on huomannut. Täällä otetaan ympäristö huomioon ja toimitaan melko kestävästi, mutta siltikin on välillä epäillyt joitain juttuja. Eli homma on tosi tärkeä itselle kun pyörii tuolla tavoin koko ajan mielessä. Ehkä maailma pelastuu vielä!
Yleistä oppimista uudessa kulttuurissa
Yleisellä tasolla olen opinut sopeutumista ja sietämistä. Olen löytänyt jonkun vielä rauhallisemman puolen itsestäni kuin mitä aiemmin. Sellainen joku kahleistavapautumishomma kai: olen oivaltanut syvemmin päästämään irti turhasta paniikista ja toteamaan, että kyllä kaikki järjestyy. Niin se vain menee. Sellainen leppoisan meiningin ylläpitäminen, niin se vain on että jos ottaa asiat iisisti, niin mitään kovin kauheaa ei voi tapahtua. Pakko todeta tositilantn kautta: Eräänä iltana hyppäsin paikallisjunaan. Samaan vaunuun tuli kaksi ventovierasta minun lisäksi. Huomasimme vaunuun astuessa, että siellä oli poikaporukan tappelu meneillään. Kaikki kuitenkin jäätiin pienen epäilyn vaaniessa kyseiseen vaunuun. Kuulutukset kertoi, että joku tulee heittämään porukan kohta pihalle ja vasta sitten jatkamme matkaa. Ilmapiiri vaunussa oli kuitenkin todella jännittynyt, mutta istahdimme silti noiden kahden ventovieraan kanssa vaunun toiseen päähän. Siinä sitten rupesin maistatuttamaan näille kahdelle ventovieraalle suomesta tuotua salmiakkia ja juttelemaan mukavia odotellessamme joitain vartijoita tai muita tappelunkeskeyttäjiä. Ilmapiiri olikin yhtäkkiä ihan leppoisa ja juttuseuraa riitti koko matkan.
On ollut jännä oppia se, kun sinua ei ymmärretä ja kun ei pysty ilmaisemaan itseään. Voin nyt kuvitella miltä esim. pakolaisista voi tuntua tulla täysin erilaiseen kulttuuriin, jossa heitä ei ymmärretä samalla tavalla kuin omassa kulttuurissaan. Kun pitää pärjätä ihan uudella kielellä. Kun omat ajatukset virtaa ja tiedät tasan tarkkaan jonkun asian, mutta kun se pitäisi kertoa, niin se ei onnistukaan. Välissä saattaa olla kielimuuri tai ahdasmielisyys.
Olen oppinut myös olemaan yksinkertaisesti kiitollinen ja onnellinen! Jaloista, kyvystä nähdä ja aistia. Mahdollisuudesta unelmoida, matkata ja päästä rakentamaan omaa elämää. Kaikilla ei siihen ole mahdollisuuksia...
Ainiin, yleisellä tasolla tämä sisäinen kello asia! Olen herännyt täällä lähes joka aamu 15 minuuttia ennen kellon soittoa melko virkeänä. Tuntuu tavallaan että itse kulkee suomen ajassa. Samaan aikaan on huomannut että sisältä löytyy kuin löytyykin joku hassu kello joka on laittanut nukkumaan ajoissa ja alkanut herätelläkin aamuisin. Ja todellakin olen aamuihmisiä, on se tullut todistttua nyt täälläkin. Hassua, mutta ihan kivaakin!
Talkoohommat ja retket
Loppuun vielä loput opitut asiat. Nuo yhdet festarit joilla olin opetti minulle miten täällä hoidetaan asiat. Monilla festareilla töissä ollessani pitää kyllä todeta että meininki Irlantilaisilla ilmaisfestareilla on leppoisa, mutta siksi hiukan myös löysäkin. Festarin alkaessa moni asia oli vielä niin kesken. Opin tämän yhden festarin perusteella, että meininki on aika samanlaisia täällä kuin suomessakin. Tällä ehkä hitusen löysempää juurikin. Onhan täällä varmaan hiukan eri säädöksiä asioista.
Päiväreissuilta olen oppinut paljon asioita Irlannin luonnosta ja historiasta. En nyt mitenkään syväluotaavasti, mutta on ainakin jotenkin!
Loppusanasia
Kiteytettynä siis: tämä harjoitteluun lähteminen itselle täysin uuteen paikkaan on ollut täydellinen hyppy tuntemattomaan. Olen hyvin onnellinen tästä, mutta samalla onnellinen kun voi palata takaisin suomeen. On oppinut uuden kulttuurin, on oppinut itsestään ja on oppinut huomaamaan ne asiat mistä on kiitollinen ja mitkä tuo itselle onnellisuutta.
Mutta huh, tämä riittänee. Vielä viikkonen jäljellä. Kertoilen vielä viimeisenkin viikon jutuista vaikka pohdintakoonnit onkin tässä. Täytyyhän minun kotiinpaluustakin kertoa! Palataan. :)
Paljon nähtyjä paikkoja, koontia muutamista päiväreissuista!
Juu, tässä pieni koonti viime viikkojen siisteimmistä jutuista ja paikoista. On tullut käytyä päiväreissuilla vaikka missä: niin omatoimisesti, kuin turistibussin mukana. Vielä viikon päästä ennen kotiinlähtöä käyn yhdellä turistibussi päiväreissulla, jota odotan kovin innoissani. :)
Täräytän näiden reissutuumailujen jälkeen syväluotauksen harjoittelukuulumisista toiseen postaukseen ja pohdin taas vähän opittuja asioita. Yritän jäsennellä jotenkin järkevästi pohdintojani, jotta niitä olisi helppo lukaista.
Mutta nyt, siirrytään viimeaikojen vapaa-ajan vietto tunnelmiin:
Kävin pari viikkoa sitten tosiaan Malahiden linnassa ihan vaan itsekseen aamupäiväreissulla. Menin ohjatulle kierrokselle joten pääsin ihmettelemään myös linnan sisäpuolelle. Oli kaikkia mielenkiintoisia tarinoita, muttaeniten kyllä ihastutti sellainen kirjoitushuone linnan sisällä. Yhdessä kulmauksessa oli tosiaan oma pieni huone kirjoittamiselle, mietiskelemiselle ja vaikka lukemisellekin!
Viikko sitten lauantaina lähdin sitten ekalle turistiretkelle. Menin keltti -kierrokselle tsekkailemaan erittäin vanhoja kelttien väsäilyjä ja muutenkin Dublinin pohjoispuolelta löytyvää maaseutua. Nämä opastetun bussikierrokset alkaa aina ihan älyttömän aikaisin, mutta ihan jees, näkeepähän tosi paljon kaikkea kivaa päivän aikana ja on koko matkan ajan opas näyttämässä ja kertomassa kaikkea. Välillä tuntuu että paikoista hujautetaan liiankin nopeasti seuraavaan, mutta on muutama hetki kivassa kohteessa parempi kuin ei mitään!
Käytiin muutaman muun suomalaisen kanssa sunnuntaina sitten vähän museokierroksella ja tuli nähtyä kyllä monta ihmeellistä asiaa, kuten tämä jättimäinen luuranko hirveäkin isommasta peura tai muu kavioeläin -lajista, joka on joskus elänyt Irlannissa. Oli tuon luontomuseon yläkerrassa kyllä ihan kamalaa: huone täynnä täytettyjä eläimiä ympäri maailman. Tuoksu oli just sellainen täytetty eläin ja se huone oli jotenkin tuupattu niin täyteen, että meni jonkun painajaisen puolelle se meininki siellä. Jotain tosi erikoisia ja harvinaisiakin lajeja näkyi olevan, niin ei kyllä pistänyt hymyilemään sitten yhtään. No mutta kun päästiin museolta pois niin meininki muuttui onneksi iloisemman puolelle kun suunnattiin syömään yhteen kasvispaikkaan, jonka löysin yksi päivä. Hyviä falafel ruokia löytyi sieltä!
Niin, sitten maanantai oli täällä Bank Holiday, mikä meinasi sitä että tosi monessa työpaikassa on vapaapäivä. Suunnattiin siis omatoimimatkalle eräälle vesiputoukselle lähelle Wicklow Mountainia, Powers -jotain oli vesiputouksen nimi. En oikein muista sitä koskaan oikein. :D Joka tapauksessa, lähdettiin matkaan taas pienellä suomalaisporukalla ja napattiin paikallisbussi keskustasta pieneen kylään lähelle vuoria. Sieltä sitten käveltiin 7 kilsan ihana kimurteleva maaseututiepätkä vesiputoukselle. Reissu oli todella hulvaton ja täynnä naurua, mutta myös aika exteme, sillä päivä oli sateinen ja ainakin minä huonoilla sadevaatteillani pääsin koettelemaan koleudensietokykyäni. Kuitenkin vesiputous näkymä oli vissiin just parhaimmillaan sateenvuoksi, joten reissu oli kuitenkin täydellinen!
Nyt sitten tänä viikonloppuna ihastuteena luontokohteista päätin lähteä lauantaina, eli eilen päiväreissulle Giant's Causewaylle pohjoiseen. Otin jälleen opastetun turistibussimatkan ja kyllä taas kannatti, vaikkei kohteissa ihan älyttömän kauaa ollut aikaa fiilistellä. Kuitenkin juuri tarpeeksi ainakin minulle. Erikoiskivien lisäksi käytiin sellaisen köysisillan luona ja pysähdeltiin Belfastissa myös. Niin ja mukavia uusia tuttavuuksiakin tuli tehtyä!
Huh, oli kyllä ihana päästä raikkaisiin maisemiin ja lähemmäs luontoa. Tuntuu että Dublinissa ilma on välillä niin raskasta kun autoja liikkuu niin paljon, joten nämä luontoreissut piristää ja tuo tasapainoa. :) Mutta juu, rupean kirjoittelemaan tähän heti perään postausta opituista asioista. Eli seuraavaksi oppimispostaus luvassa! :)
Täräytän näiden reissutuumailujen jälkeen syväluotauksen harjoittelukuulumisista toiseen postaukseen ja pohdin taas vähän opittuja asioita. Yritän jäsennellä jotenkin järkevästi pohdintojani, jotta niitä olisi helppo lukaista.
Mutta nyt, siirrytään viimeaikojen vapaa-ajan vietto tunnelmiin:
Kävin pari viikkoa sitten tosiaan Malahiden linnassa ihan vaan itsekseen aamupäiväreissulla. Menin ohjatulle kierrokselle joten pääsin ihmettelemään myös linnan sisäpuolelle. Oli kaikkia mielenkiintoisia tarinoita, muttaeniten kyllä ihastutti sellainen kirjoitushuone linnan sisällä. Yhdessä kulmauksessa oli tosiaan oma pieni huone kirjoittamiselle, mietiskelemiselle ja vaikka lukemisellekin!
 |
| Malahide Castle |
 |
| Kissakin oli noussut pöydälle... |
 |
| Trim Castle |
 |
| Opas meni lujaa! |
 |
| Kirjotusjuttuja |
 |
| Jättiolennot |
 |
| Tietä pitkin tallustaen. |
 |
| Puita |
 |
| Vihdoin vesiputouksilla! |
 |
| Halloween... |
 |
| Täällä mä tallustelin |
 |
| Niin paljon erikoiskiviä, niin paljon... |
 |
| Uskaltauduin lähelle aaltojen pärskeitä, mutta tuona hetkenä aalto ei onneksi nielaissut minua |
 |
| Belfast |
 |
| Täällä vintageliikkeessä tiedettiin miten musiikkia on kiva kuunnella |
 |
| Matkalla köysisillalle |
 |
| Ylitys meni ilman horjahduksia |
 |
| Meren äärellä, kiitos kuvasta tuulitakkimiehelle. |
23.10.2015
Pikkusyvät pohdinnat tässä näin
Nyt on tosi pienesti, hiukan enemmän aikaa ja energiaa pohtia hiukan syvemmin muutamia oppimiseen liittyviä juttuja harjoitteluni ajalta. Huomenna tosin on melko aikainen herätys, sillä lähden turistikierrokselle katselemaan vanhoja linnoja Dublinin lähikyliin!! Odotan innolla. Nyt kuitenkin pientä pohdintaa vielä ennen kuin vääntäydyn nukkumaan.
Hmm, olen pohtinut täällä kovasti harjoittelupaikkani hyvää ilmapiiriä. En ole edelleenkään oikein löytänyt täyttä ratkaisua siihen mikä homman takana voisi olla, muutakun itsellekin tutun positiivisuuden. Kun ihmiset kehuu toisiaan, puhuu selän takana hyviä juttuja, auttaa ja kannustaa toisiaan, niin se meininki ruokkii itse itseään. Vähänniinkuin jos kääntäisi homman päälaelleen, niin kaikki voisi heti pahoin, koska keskityttäisiin vain negatiivisiin puoliin.
Olen oppinut täällä ollessa, että todellakin kannattaa keskittyä positiivisiin juttuihin. Tosin eihän sitä koko ajan pysty kskittyä niihin, koska jokaisen eten tulee myös ikäviäkin juttuja, mutta kyllä sitä lopulta vähän niinkuin luontaisestikin päätyy useimmiten ajattelemaan positiivisen kautta. Huonoistakin jutuista saa kuitenkin tavallaan sellaista voimaa jotenkin hassulla tavalla. Tässä artikkelissa sivuutetaan joitain tähän liittyviä ajatuksia: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/129848-meneeko-suomessa-jo-overiksi-kohta-suurimmalla-osalla-diagnoosi?ref=valinnat
Olen huomannut harjoittelussa ollessani myös sen, miten herkästi saatan imaista muiden ihmisten tunnetiloja itseeni. Muutamina päivinä kun ohjaajan olemus on ollut stressaantunut ja teot super nopeita ja tehokkaita, niin itseä on tavallaan ahdistanut, on mennyt jotenkin herkemmin lukkoon ja panssareiden taa. Sitten kun taas esim. iltapäivemmästä meininki on laskeutunut rennompaan, niin on itsekin vain hihitellyt ja heitellyt leppoisia sanoja ja hymyjä ympäristöön ja ollut paljon avoimempi fiilis.
On oppinut olemaan hiljaa ja tarkkailemaan enemmän. Kyllä sitä perusolemukseltaan on aika tarkkailevainen, mutta täällä varsinkin, kun on kuitenkin koko ajan pikkuisen pihalla, niin huomannut asian. Kun on koko ajan vähän ehkä extra valppaana kielen takia, niin kestää hetki tajuta asiat. Sitten kun tarkkailee enemmän kuin puhuu, niin on oppinut huomaamaan juurikin noita kaikkia tunnetilajuttuja ja muita ehkä ihan hitusen verran enemmän. Hmm, ehkä jotenkin niin.
Olen huomannut myös olevani enemmän ideoija ja haaveilija, kuin selkeä organisoija. Kuitenkin juuri sellainen tarkkaileminen ja ennakointi on ollut vahvuuksia: koska on huomannut jotain asioita, niin pystynyt löytämään ratkaisuja joihinkin ongelmiin nopeasti! Jännää.
Yksi hassuimmista jutuista mitä olen täällä oivaltanut, on ollut sellainen kahden asian kombo: kaipaa paljon takaisin suomeen koska siellä on tärkeitä juttuja ja ihmisiä, mutta toisaalta on löytänyt sen itsensä sisällä piileneen matkaajan. Kotimaassa matkaillessa jo huomasi miten paljon tykkääkään olla liikkeessä, mutta täällä on jotenkin oivaltanut lisää, että kyllä vain sellainen projektiluontoinen tekeminen on se oma juttu: kun tietää että pääsee liikkeelle pian.
Myös nuo "minkälainen tekeminen itselle sopii parhaiten" -jutut on mietityttäneet ja täällä olen saanut vahvistuksen jo aikaisempiin ajatuksiini siitä, että kasista neljään tyyppinen toimistotyö ei sovi minulle kovinkaan hyvin. Olen saanut eniten irti täällä juurikin sellaisista päivistä kun ollaan oikesti tehty jotain muuta kuin vain koneella istumis hommia: työpajapäivät, työpajojen suunnitteluhetket ja random -tehtävät on olleet parhaita. Myös työpajojen jälkeen esim. joku perus välineiden peseminen on ollut itsestä kivaa. Joten: kaikki luova, ideointipainotteinen ja käsillä tekeminen on itselle oivallista hommaa, sen olen oppinut täällä.
Hmm, kuitenkin koko ajan itseä varjostaa se oivallus, että en tiedä edelleenkään mitä oikein haluan yleensäkään mistään. Elämältä, työltä, ihmisiltä tai tulevaisuudelta. Moni ajatus palloilee keskenään mielessä, sillä polkuja on niin monia joita pitkin lähteä ihmettelemään. Lopulta pieni koti-ikävä tiettyjä ihmisiä ja juttuja kohtaan on tuonut sellaisen selkeän kuvan niistä jutuista joista tykkää tosi paljon. Eli vaikka toisaalta on tosi haeskelevana edelleen, niin kuitenkin on sellainen villasukkien, kotoisten juttujen ja luovien asioiden painotteinen hyvä kuva mielessä, jota kohti on hyvä pyrkiä kurkottelemaan.
Juu, mutta täytynee listata jotenkin järkevästi vielä myöhemmin näitä pohdintoja. Sori kirjotusvirheistä. Nyt saatava ruokaa, unta ja lisää hyvää musiikkia. :) Palaan pohdintoihin jälleen myöhemmin jakerrompa ehkä myös sitten tämän pidennetyn viikonlopun kommelluksista sitten myöhemmin. :) Kivaa viikonloppua kaikille!
Hmm, olen pohtinut täällä kovasti harjoittelupaikkani hyvää ilmapiiriä. En ole edelleenkään oikein löytänyt täyttä ratkaisua siihen mikä homman takana voisi olla, muutakun itsellekin tutun positiivisuuden. Kun ihmiset kehuu toisiaan, puhuu selän takana hyviä juttuja, auttaa ja kannustaa toisiaan, niin se meininki ruokkii itse itseään. Vähänniinkuin jos kääntäisi homman päälaelleen, niin kaikki voisi heti pahoin, koska keskityttäisiin vain negatiivisiin puoliin.
Olen oppinut täällä ollessa, että todellakin kannattaa keskittyä positiivisiin juttuihin. Tosin eihän sitä koko ajan pysty kskittyä niihin, koska jokaisen eten tulee myös ikäviäkin juttuja, mutta kyllä sitä lopulta vähän niinkuin luontaisestikin päätyy useimmiten ajattelemaan positiivisen kautta. Huonoistakin jutuista saa kuitenkin tavallaan sellaista voimaa jotenkin hassulla tavalla. Tässä artikkelissa sivuutetaan joitain tähän liittyviä ajatuksia: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/129848-meneeko-suomessa-jo-overiksi-kohta-suurimmalla-osalla-diagnoosi?ref=valinnat
Olen huomannut harjoittelussa ollessani myös sen, miten herkästi saatan imaista muiden ihmisten tunnetiloja itseeni. Muutamina päivinä kun ohjaajan olemus on ollut stressaantunut ja teot super nopeita ja tehokkaita, niin itseä on tavallaan ahdistanut, on mennyt jotenkin herkemmin lukkoon ja panssareiden taa. Sitten kun taas esim. iltapäivemmästä meininki on laskeutunut rennompaan, niin on itsekin vain hihitellyt ja heitellyt leppoisia sanoja ja hymyjä ympäristöön ja ollut paljon avoimempi fiilis.
On oppinut olemaan hiljaa ja tarkkailemaan enemmän. Kyllä sitä perusolemukseltaan on aika tarkkailevainen, mutta täällä varsinkin, kun on kuitenkin koko ajan pikkuisen pihalla, niin huomannut asian. Kun on koko ajan vähän ehkä extra valppaana kielen takia, niin kestää hetki tajuta asiat. Sitten kun tarkkailee enemmän kuin puhuu, niin on oppinut huomaamaan juurikin noita kaikkia tunnetilajuttuja ja muita ehkä ihan hitusen verran enemmän. Hmm, ehkä jotenkin niin.
Olen huomannut myös olevani enemmän ideoija ja haaveilija, kuin selkeä organisoija. Kuitenkin juuri sellainen tarkkaileminen ja ennakointi on ollut vahvuuksia: koska on huomannut jotain asioita, niin pystynyt löytämään ratkaisuja joihinkin ongelmiin nopeasti! Jännää.
Yksi hassuimmista jutuista mitä olen täällä oivaltanut, on ollut sellainen kahden asian kombo: kaipaa paljon takaisin suomeen koska siellä on tärkeitä juttuja ja ihmisiä, mutta toisaalta on löytänyt sen itsensä sisällä piileneen matkaajan. Kotimaassa matkaillessa jo huomasi miten paljon tykkääkään olla liikkeessä, mutta täällä on jotenkin oivaltanut lisää, että kyllä vain sellainen projektiluontoinen tekeminen on se oma juttu: kun tietää että pääsee liikkeelle pian.
Myös nuo "minkälainen tekeminen itselle sopii parhaiten" -jutut on mietityttäneet ja täällä olen saanut vahvistuksen jo aikaisempiin ajatuksiini siitä, että kasista neljään tyyppinen toimistotyö ei sovi minulle kovinkaan hyvin. Olen saanut eniten irti täällä juurikin sellaisista päivistä kun ollaan oikesti tehty jotain muuta kuin vain koneella istumis hommia: työpajapäivät, työpajojen suunnitteluhetket ja random -tehtävät on olleet parhaita. Myös työpajojen jälkeen esim. joku perus välineiden peseminen on ollut itsestä kivaa. Joten: kaikki luova, ideointipainotteinen ja käsillä tekeminen on itselle oivallista hommaa, sen olen oppinut täällä.
Hmm, kuitenkin koko ajan itseä varjostaa se oivallus, että en tiedä edelleenkään mitä oikein haluan yleensäkään mistään. Elämältä, työltä, ihmisiltä tai tulevaisuudelta. Moni ajatus palloilee keskenään mielessä, sillä polkuja on niin monia joita pitkin lähteä ihmettelemään. Lopulta pieni koti-ikävä tiettyjä ihmisiä ja juttuja kohtaan on tuonut sellaisen selkeän kuvan niistä jutuista joista tykkää tosi paljon. Eli vaikka toisaalta on tosi haeskelevana edelleen, niin kuitenkin on sellainen villasukkien, kotoisten juttujen ja luovien asioiden painotteinen hyvä kuva mielessä, jota kohti on hyvä pyrkiä kurkottelemaan.
Juu, mutta täytynee listata jotenkin järkevästi vielä myöhemmin näitä pohdintoja. Sori kirjotusvirheistä. Nyt saatava ruokaa, unta ja lisää hyvää musiikkia. :) Palaan pohdintoihin jälleen myöhemmin jakerrompa ehkä myös sitten tämän pidennetyn viikonlopun kommelluksista sitten myöhemmin. :) Kivaa viikonloppua kaikille!
22.10.2015
Väsynyt hipaisu viimepäivien meininkeihin.
Ompas kyllä viikko taas hujahtanut todella nopeasti! Enää pari viikkoa harjoittelua jäljellä ja oikeastaan vähän jo odotan sitä että harjoittelu loppuu, voin vaan fiilistellä loppuajan täällä ja sitten pääsee takaisin kotosuomeen. On tullut jo jotenkin ikävä ihmisiä ja juttuja. Kiva päästä takaisin suunnittelemaan ja miettiään tulevaa. Paljon on ideoita ja mietteitä tullut. :)
Viikko on tosiaan vyörynyt eteenpäin tosi nopeaa. Viime ja tällä viikolla oli pari aamua todella kylmä. Saatiin toisen harjoittelijan kanssa lupa laittaa toimiston lämpöpatteri tulille. Ittellä helpotti jo melkein heti, mutta toinen harjoittelija viihtyi melko pitkään takki päällä patterin läheisyydessä ja sijoitettiinkin se sitten ihan hänen viereen. Kyllä vaan villasukat on pelastanut minut kylmyydeltä niin monena aamuna.
Muutamina päivinä työpäivät on ollut niin tylsiä, että oon vaan fiilistellyt kaikkia siistejä juttuja mitä toimistolta löytyy. Koska paikka on hyvin kierrätystietoinen, niin moni asia on todellakin mun mieleen. Löytyy ekopesuaineita, puinen tiskiharja, kasoittain kierrätysmateriaaleja askarteluihin ja paljon muuta. Yks lemppari on vanhoista kartoista tehdyt kirjekuoret! Näitä juttuja pitäs olla enemmän tai jotenki helpommin saatavilla. Mietityttäny ja ahdistanukki täällä välillä nää kaikki maailma-asiat. Yks yö näin painajaistakin että mökin ympäriltä oli kaadettu kaikki puut ja itte mökkiki oli ajettu maan tasalle, koska puut haluttiin käyttää tehotuotantojuttuihin tai jotain. Tunsin siinä unessa tosi riipivää surua ja mua ahdisti kaikki kulutusjutut ja luonnon tuhoaminen. Kun heräsin nii tajusin, että mulla oli kamalan kuuma ja koti-ikäväkin, joten siksi unikin varmaan oli vääntäytynyt niin ahdsituneeksi.
Luontojuttuja olen kaipaillut täällä keskustan lähettyvillä oleillessa. Viime viikonloppuna kävinkin Malahiden linnassa ihmettelemässä ja fiilistelemässä. Oli ihana päästä vähän pois keskustan saasteista. Sunnuntaina seikkailin Dublinin keskustassa uuden kaverin kanssa, joka tosin muutti nyt alkuviikosta toiseen kaupunkiin täällä Irlannissa. Ehkä kohtaamme vielä joku päivä!
 |
| Eräs kuulas aamu |
 |
| Kylmän aamun pelastaja, mutta ei voita kyllä saunaa! |
Muutamina päivinä työpäivät on ollut niin tylsiä, että oon vaan fiilistellyt kaikkia siistejä juttuja mitä toimistolta löytyy. Koska paikka on hyvin kierrätystietoinen, niin moni asia on todellakin mun mieleen. Löytyy ekopesuaineita, puinen tiskiharja, kasoittain kierrätysmateriaaleja askarteluihin ja paljon muuta. Yks lemppari on vanhoista kartoista tehdyt kirjekuoret! Näitä juttuja pitäs olla enemmän tai jotenki helpommin saatavilla. Mietityttäny ja ahdistanukki täällä välillä nää kaikki maailma-asiat. Yks yö näin painajaistakin että mökin ympäriltä oli kaadettu kaikki puut ja itte mökkiki oli ajettu maan tasalle, koska puut haluttiin käyttää tehotuotantojuttuihin tai jotain. Tunsin siinä unessa tosi riipivää surua ja mua ahdisti kaikki kulutusjutut ja luonnon tuhoaminen. Kun heräsin nii tajusin, että mulla oli kamalan kuuma ja koti-ikäväkin, joten siksi unikin varmaan oli vääntäytynyt niin ahdsituneeksi.
 | |||
| Kirjekuori |
Harjoittelupäivien jälkeen on ollut kyllä niin väsähtänyt meininki ja liikaa tietokonehommia omiin tuleviin projekteihin liittyen, että ei ole oikein ehtinyt kirjoitella tai pohtia näitä oppimisjuttuja tähän blogiin. Nytkin painaa jo väsy niin lujaa, että täytynee jättää myöhemmälle syvemmät pohdinnat. Ehkä viikonloppuna on taas aikaa.
 |
| Malahiden linna |
 |
| Hmm, maailma on kysymyksiä täynnä :) |
Juu ja olen kyllä pohdintoja täynnä, mutta nyt on jotenkin niin väsähtänyt fiilis, että täytyy jättää huomiselle ja loppuviikonlopulle tarkemmat kiejoittelut. Tuntuu että muutama päivä töissä on ollut aika tietokoneella istumis painotteisia, joten blogin kirjoitus tuntuu tuskaiselta juuri nyt ku nukkumaankin tekisi mieli.
Kirjoitan lisää viikonloppuna ja vaikka maanantaina! Täällä on jokin "bank holiday" -lomapäivä maanantaina, mikä tarkoittaa ainakin minun kohdalla sitä, että töihin ei tarvitse mennä. :) Hurraa, se tarkoittaa aikaa omien juttujen tekemiselle!
18.10.2015
Kunnioitus musiikille ja etenkin suomenkieliselle musiikille!
Nyt kun täällä Irlannissa käyttää päivittäin englantia ja on kaukana kotoa, niin ikävä kotosuomea kohtaan hiipii herkemmin, sekä ikävä suomenkieltä noin niinkuin yleensä. Olen tajunnut miten paljon juttuja, ihmisiä, asioita, reittejä ja tapahtumia kaipaakaan suomesta. Hih, ihan hyvä vaan.
Ja sempä takia laitan tähän pikaisen ja pienoisen listan lempparibiisejäni, jotka on kotosuomeksi lauleskeltu, olkaapa hyvä! Löytyy vähä niinku kaikkea... jeah
https://www.youtube.com/watch?v=3Y4fFLaeVPE
https://www.youtube.com/watch?v=nBDNcRHwIVk
https://www.youtube.com/watch?v=0Uiqhs3s688
https://www.youtube.com/watch?v=CYTiBy-Tgm8
https://www.youtube.com/watch?v=C2QSdt3OpTI
https://www.youtube.com/watch?v=nTuGa_Bb45U
https://www.youtube.com/watch?v=Savl9JQmNXg
https://www.youtube.com/watch?v=-guEbvxi0gA
https://www.youtube.com/watch?v=ftq7DVQkhfo
https://www.youtube.com/watch?v=wamcsDXuzow
https://www.youtube.com/watch?v=Tgxl4KOCNMw
https://www.youtube.com/watch?v=1-vDeC8UQdw
https://www.youtube.com/watch?v=gymZ3J1UcRc
Öitä ja ei muutaku kuuntelemaan... :)
Ja sempä takia laitan tähän pikaisen ja pienoisen listan lempparibiisejäni, jotka on kotosuomeksi lauleskeltu, olkaapa hyvä! Löytyy vähä niinku kaikkea... jeah
https://www.youtube.com/watch?v=3Y4fFLaeVPE
https://www.youtube.com/watch?v=nBDNcRHwIVk
https://www.youtube.com/watch?v=0Uiqhs3s688
https://www.youtube.com/watch?v=CYTiBy-Tgm8
https://www.youtube.com/watch?v=C2QSdt3OpTI
https://www.youtube.com/watch?v=nTuGa_Bb45U
https://www.youtube.com/watch?v=Savl9JQmNXg
https://www.youtube.com/watch?v=-guEbvxi0gA
https://www.youtube.com/watch?v=ftq7DVQkhfo
https://www.youtube.com/watch?v=wamcsDXuzow
https://www.youtube.com/watch?v=Tgxl4KOCNMw
https://www.youtube.com/watch?v=1-vDeC8UQdw
https://www.youtube.com/watch?v=gymZ3J1UcRc
Öitä ja ei muutaku kuuntelemaan... :)
14.10.2015
Kivoja juttuja ja energialataukset porukoiden vierailusta
Hups, taas on viikko hujahtanut ohi niin nopeaa, että! Ollut niin paljon tekemistä, että melkein ei ole ehtinyt blogia kirjoittaa. Nyt kuitenkin pikainen katsaus menneen viikon loppuun ja tämän viikon alkuun. Onkin ollut vaikka mitä uusia ja kivoja juttuja!
Eli viime viikon lopulla päivät töissä meni ihan hyvin. Oli kaikenmoista tekemistä. Otin huonon kuvan yks päivä viimeviikolla aamuauringosta. Koko ajan mennään pimeämpään aikaan, mutta aamuaurinko näkyessään on kyllä aina jotenkin nätti. Tuolta se aina mahdollisuuksien mukaan tervehtii. :)
Loppuviikolla tosiaan puuhasteltiin laskuvarjohyppääjien parissa. Testailtiin seuraavan viikon työpajaa varten askarteluhommia. Kömmittiin lattialla ja mittailtiin kuinka pitkälle autot hurahtaa kun lähtötasanteen kaltevuus on tietyn verran. Sitten tosiaan kikkailtiin erilaisia laskuvarjoja. Oli ihan hauskaa: "Niin mitäs teit perjantaina töissä?" "No mä rakensin laskuvarjoja ja testasin kuinka sulavasti ne liidättää pienen sotaukkelin maahan."
Alkuviikolla mentiin sitten tekemään työpajaa lapsille sairaalakouluun. Oli niin ihana saada hymyjä kipeiden lasten kasvoille. Itte tekisin mieluiten jotain luonnonmatskujuttuja, mutta kyllä nämä tiedehommatkin oli ihan kiva kokeilla. Itte tykkäisin ennemmin tehdä jotain voimauttavampia juttuja juurikin käyttäen luonnonmatskuja, mutta nyt kun täällä on tällaisessa harjoittelussa, niin kokeilen kaikkea ja otan kaiken mahdollisen irti. Ajatuksia tulee paljon.
Työpajan jälkeen mentiin yhteen liikkeeseen, joka vastaanottaa yrityksiltä kaikkea krääsää, joka muuten menisi kaatopaikoille. Sitten muut yritykset jotka tarttee sitä krääsää askarteluihin, niin maksaa vuosimaksun tähän paikkaan. Tän vuosimaksun ansiosta sieltä saa käydä hakemassa niin paljon matskuja ku tarvitseekaan. Mun harkkapaikka hakee useinkin sieltä matskuja askartelujaan varten. Kyllähän siellä leijui aika luovat energiat, mutta kyllä tuolla haiskahti vähän bisneskin.
Eilen alkoikin sitten hirviötehtailu. Valmistettiin nelisenkymmentä hirviönalkua kohti viimeistä matkaansa ennen lopullista syntymäänsä. Tehtiin myös esimerkit valmiiksi. Matskuina toimi tietty kierrätysmateriaalit, tälläkertaa entiset limpparipullot.
Niin ja tänään! Sain jälleen fiilistellä sitä kun pääsee tekemään jotain pientä kivaa kierrätysmateriaaleista. Oltiin koko päivä jälleen vaate- ja muotipuolen porukan seurassa ja väkerreltiin entisten polkupyörien sisäkumien kumeista ja helmistä sun muista vähän koruja. Iltapäivällä paikalle pätkähti 20 Italialaista nuorta työpajailemaan meidän seuraan. Opetettiin niille sitten nuita korujen tekemisiä ja pussukankin tekoa. Kukin sai kuitenkin tehdä haluamansa laisen asian. Tykkäsin kyllä ihan sikana, koska työpajoissa ohjaaminen on itselle tuttua puuhaa ja joskus vanhempien ihmmisten kanssa se on jotenkin leppoisampaa kuin pienten lasten. Oli kiva kun osalliset oli saman tasoisia englannin puhujia kuin minä itte, joten oli helppo sössöttää kun meininki oli rehellistä. Lisäksi kun tämä materiaali oli itselle täysin uutta, niin oli kiva päästä kokeilemaan. Ompahan nyt oppinut uuden matskun.
Niin joo ja nyt mennyttä viikonloppua olin odottanut huimasti, sillä vanhemmat tuli kylään. Vierailusta sai kyllä ihan sikana energiaa ja voimia. Juhlimme puolivälin saavuttamista mm. käymällä Guinnesin tehtaalla, Dublin Castlessa, seikkaillen keskustassa ja viettäen aikaa yhdessä. Ihan parasta kun on parhaat äippä ja iskä. :)
Nyt huomenna menenkin sitten National Concert Halliin kuuntelemaan Yo La Tengon keikkaa. Ai että kun olen odottanut jo muutaman viikon tätä päivää!! Huu, livemusaa aivan uudessa paikassa ja vielä bändiltä, jota en suomessa olisi välttämättä päässyt näkemään varmaan ikinä. Nyt on sellanen once in a lifetime -meininki. Toivottavasti konserttimesta on hyvä, bändi on ainakin. Onneksi sain seuraakin keikalle, niin voi fiilistellä jollekin keikan jälkeen ajatuksista.
Viikonlopuksi onkin sitten vielä hajanaisia suunnitelmia. Jokin reissu johonkin olisi mukava tehdä. Olisi kiva myös ihan vaan ottaa iisisti, mutta palo nähdä kaikkea on myös suuri. Kunhan tuosta keikkahumusta selviää, niin sitten on aikaa miettiä viikonlopun kommelluksia... :)
Palataan taas... hih. :)
Eli viime viikon lopulla päivät töissä meni ihan hyvin. Oli kaikenmoista tekemistä. Otin huonon kuvan yks päivä viimeviikolla aamuauringosta. Koko ajan mennään pimeämpään aikaan, mutta aamuaurinko näkyessään on kyllä aina jotenkin nätti. Tuolta se aina mahdollisuuksien mukaan tervehtii. :)
 | ||
| Aamuaurinko |
 |
| Tämmöinen kaava löytyy harkkapaikalta... |
 |
| Hän lähdössä testimatkalleen. |
Työpajan jälkeen mentiin yhteen liikkeeseen, joka vastaanottaa yrityksiltä kaikkea krääsää, joka muuten menisi kaatopaikoille. Sitten muut yritykset jotka tarttee sitä krääsää askarteluihin, niin maksaa vuosimaksun tähän paikkaan. Tän vuosimaksun ansiosta sieltä saa käydä hakemassa niin paljon matskuja ku tarvitseekaan. Mun harkkapaikka hakee useinkin sieltä matskuja askartelujaan varten. Kyllähän siellä leijui aika luovat energiat, mutta kyllä tuolla haiskahti vähän bisneskin.
 |
| Monenlaista matskua laatikot pullollaan. |
 |
| Valmiita juttuja. |
 |
| Joutsen tarkkaili. |
 |
| Oli työpajahuonekin! |
 |
| Ylilempeä vahtikoirakin löytyi. |
 |
| Hirviö "sikiöitä" |
 |
| Alitajuisesti taisi olla mörkö inspiraation lähteenä? |
 |
| Pussukat valmistuu... |
 |
| Mun tekemiä esimerkkejä kaulakorusta ja korviksesta. |
 |
| Suuri pino sitä itseään, pyörien sisäkumeja! |
Niin joo ja nyt mennyttä viikonloppua olin odottanut huimasti, sillä vanhemmat tuli kylään. Vierailusta sai kyllä ihan sikana energiaa ja voimia. Juhlimme puolivälin saavuttamista mm. käymällä Guinnesin tehtaalla, Dublin Castlessa, seikkaillen keskustassa ja viettäen aikaa yhdessä. Ihan parasta kun on parhaat äippä ja iskä. :)
 |
| Hyvät oli näkymät ylimmästä kerroksesta, mutta turisteja täynnä oli paikka noin sunnuntaina. |
 |
| Epäolennainen kuva linnan ihmeistä, tai no kartasta. |
Nyt huomenna menenkin sitten National Concert Halliin kuuntelemaan Yo La Tengon keikkaa. Ai että kun olen odottanut jo muutaman viikon tätä päivää!! Huu, livemusaa aivan uudessa paikassa ja vielä bändiltä, jota en suomessa olisi välttämättä päässyt näkemään varmaan ikinä. Nyt on sellanen once in a lifetime -meininki. Toivottavasti konserttimesta on hyvä, bändi on ainakin. Onneksi sain seuraakin keikalle, niin voi fiilistellä jollekin keikan jälkeen ajatuksista.
Viikonlopuksi onkin sitten vielä hajanaisia suunnitelmia. Jokin reissu johonkin olisi mukava tehdä. Olisi kiva myös ihan vaan ottaa iisisti, mutta palo nähdä kaikkea on myös suuri. Kunhan tuosta keikkahumusta selviää, niin sitten on aikaa miettiä viikonlopun kommelluksia... :)
Palataan taas... hih. :)
7.10.2015
"Mikä on hyvän työilmapiirin resepti" ja muut alkuviikon pohdinnat
Ilmapiiri ainakin tässä työyhteisössä jossa olen päivittäin on kyllä mahtavin mitä olen koskaan kohdannut. Jotenkin juuri sellainen kannustava, reilu, rento ja avoin. Mietin vaan että onkohan tällainen meininki jokaisessa irkkulaisessa työpaikassa? Ainakin ihmiset on yleisesti ottaen täällä tosi mukavia ja auttavaisia, joten en epäile vaikka meininki muissakin työyhteisöissä olisi samaa luokkaa.
Olen mietiskellyt, että mikä on tuollaisen terveen työyhteisön resepti? Ainakin juurikin sellainen avoimuus, auttavaisuus ja juurikin nuo jutut joita olen aistinut toimistolla: kannustava ja reilu meininki. Kun asioista puhutaan, niin homma pysyy oikeissa urissa. Kun kaikki auttaa kaikkia ja hommat hoidetaan rennosti, niin ilmapiiri pysyy vissiin sitten terveen hyvällä tasolla, eikä riitaiselle ilmapiirille jää tilaa. Ehkä salaisuus piilee herkuissakin? On hauska kun paikan pääpomo saattaa pätkähtää toisesta huoneesta lätkäyttäen keskelle touhujamme jotkut leivosten jämät todeten vain, että: kokouksesta jäi parit tällaset, syökääpäs pois. Hmm, tai ehkä irkkulaisten esi-isät on oikeasti sellaisia leppoisia hyvän onnen menninkäisiä.. emminä tiiä!
Mutta joka tapauksessa, ollaan tosiaan päästy toisen harjoittelijan kanssa tutustumaan muihinkin osioihin täällä keskuksella. Pääasiassa päivät kuluu toimistolla haeskellen tietoa ja suunnitellen tai tehden työpajoja, mutta välillä ollaan päästy tosiaan katsomaan vähän muidenkin osioiden toimintaa. Olin silloin aikoja sitten tsekkaamassa huonekalupuolen juttuja ja postasin puupalikoiden leikkelystä kuvia. Tuossa alkuviikosta bongasinkin sitten valmiin Keijuoven jonka tekemisessä olen ollut mukana!! Ujuj. Kyllä kelpaa keijun olla.
Maanantaina päästiin vilkaisemaan vaatepuolen touhuja. Oltiin oltu toisen harjoittelijan kanssa koko aamupäivä koneella, kunnes päästiin loppupäiväksi auttelemaan Halloween -koristeiden kanssa. Ja huh, onneks niin tapahtui, sillä molempien aivot meinasi sulaa tiedon etsimiseen koneen äärellä.
Oli siistiä päästä seurailemaan ja auttelemaan vähän luovemmassa ympäristössä. Toimistolla kun meininki saattaa olla välillä tosi kiireistä. Tuolla vaate- ja muotipuolella taas aika vaan hujahtaa mukavasti kun saa keskittyä johonkin käsillä tekemiseen. Ilmapiiri on kans tosi leppoisa, radio soi koko ajan taustalla ja jutut liitelee musiikin ja muun kivan ympärillä. Tällä viikolla yhdelle vaatepuolen työntekijälle kävi ilmi mun musiikkihommat ja nyt melkeimpä koko työyhteisö on päätynyt kuuntelemaan Tuulikki Teen biisejä. Ja kehuja on sadellut. Mutta minä se vain hissukseen ja rauhakseen otan niitä edelleen vastaan. Tyynen viileästi vaan.
Kyllä sitä on tässä oppinut hiukan siitä, että sitä on enemmän juurikin käytännön tekijä ja motivaatiota ruokkii se jos pääsee tekemään luovia juttuja. Jos mietin noita muutamaa viimeisintä työpäivää enimmäkseen koneella tietoa etsien, niin verrattuna tuommoiseen luovaan tekemiseen on tehokkuus ollut ihan eri luokkaa. Tuntuu että koneella töitä tehden saan aikaiseksi tosi hitaasti ja vähän, mutta kun tekee käytännöllisempää hommaa, niin on enemmän sellainen olo että on tehnyt jotain, sillä näkee selkeän tuloksen heti edessään.
Nyt kun reissun puoliväli häämöttää, niin on jo melko helpottunut fiilis. Selvisin kulttuurishokin tyyppisestä tilasta ja fiiliksistä. Olen tajunnut miten paljon samaan aikaan tykkään olla täällä, mutta samaan aikaan kaipaan takaisin kotiin. Muutamana viime yönä olen nähnyt unia liittyen Suomeen. Yhdessä unessa olin palannut kämpille, toisessa olin jonkun puolitutun suomalaisperhen talossa kyläilemässä. Hmm, vaikka jollain tavalla täällä onkin stressaavaa, niin uniin se stressi ei ole päässyt, vaikka joskus kotopuolessa olisikin käynyt niin. Aika jännä, ehkä se on tuo alussa mainitsemani leppoisa ja hyvä meininki irkkujen keskuudessa. :)
Odotan jo viikonloppua innoissani, sillä äippä ja iskä saapuu tänne kyläilemään. Tuliaistoivelistalla mm. ruisleipää, lisävillasukat ja muutama lisävaate. Kerkeän myös vihdoin viikonloppuna käydä hakemassa yhdet konserttiliput ja paljon on aikaa muutenkin seikkailla. Sain maanantain töistäkin vapaaksi, jotta voin viettää aikaa porukoiden kanssa.
Nyt alan vaipuilemaan pikkuhiljaa iltaan. Huomenna tulossa taas päivä koneen ääressä, joten tämäkin rötkäle jolla tätä tekstiä kirjoittelen menee kohtapuoliin kiinni. Saas nähdä mitä jaksan tänne kirjoitella. Ainakin yks kuvasarja ois tuloillaan ehkäpä. Palataan!
Olen mietiskellyt, että mikä on tuollaisen terveen työyhteisön resepti? Ainakin juurikin sellainen avoimuus, auttavaisuus ja juurikin nuo jutut joita olen aistinut toimistolla: kannustava ja reilu meininki. Kun asioista puhutaan, niin homma pysyy oikeissa urissa. Kun kaikki auttaa kaikkia ja hommat hoidetaan rennosti, niin ilmapiiri pysyy vissiin sitten terveen hyvällä tasolla, eikä riitaiselle ilmapiirille jää tilaa. Ehkä salaisuus piilee herkuissakin? On hauska kun paikan pääpomo saattaa pätkähtää toisesta huoneesta lätkäyttäen keskelle touhujamme jotkut leivosten jämät todeten vain, että: kokouksesta jäi parit tällaset, syökääpäs pois. Hmm, tai ehkä irkkulaisten esi-isät on oikeasti sellaisia leppoisia hyvän onnen menninkäisiä.. emminä tiiä!
Mutta joka tapauksessa, ollaan tosiaan päästy toisen harjoittelijan kanssa tutustumaan muihinkin osioihin täällä keskuksella. Pääasiassa päivät kuluu toimistolla haeskellen tietoa ja suunnitellen tai tehden työpajoja, mutta välillä ollaan päästy tosiaan katsomaan vähän muidenkin osioiden toimintaa. Olin silloin aikoja sitten tsekkaamassa huonekalupuolen juttuja ja postasin puupalikoiden leikkelystä kuvia. Tuossa alkuviikosta bongasinkin sitten valmiin Keijuoven jonka tekemisessä olen ollut mukana!! Ujuj. Kyllä kelpaa keijun olla.
 |
| Valmis keijuovi |
 |
| Läppärikeskittymä |
 |
| Toinen harkkari leikkaa muottipalasta |
 |
| Leikellen kulunut iltapäivä |
Kyllä sitä on tässä oppinut hiukan siitä, että sitä on enemmän juurikin käytännön tekijä ja motivaatiota ruokkii se jos pääsee tekemään luovia juttuja. Jos mietin noita muutamaa viimeisintä työpäivää enimmäkseen koneella tietoa etsien, niin verrattuna tuommoiseen luovaan tekemiseen on tehokkuus ollut ihan eri luokkaa. Tuntuu että koneella töitä tehden saan aikaiseksi tosi hitaasti ja vähän, mutta kun tekee käytännöllisempää hommaa, niin on enemmän sellainen olo että on tehnyt jotain, sillä näkee selkeän tuloksen heti edessään.
Nyt kun reissun puoliväli häämöttää, niin on jo melko helpottunut fiilis. Selvisin kulttuurishokin tyyppisestä tilasta ja fiiliksistä. Olen tajunnut miten paljon samaan aikaan tykkään olla täällä, mutta samaan aikaan kaipaan takaisin kotiin. Muutamana viime yönä olen nähnyt unia liittyen Suomeen. Yhdessä unessa olin palannut kämpille, toisessa olin jonkun puolitutun suomalaisperhen talossa kyläilemässä. Hmm, vaikka jollain tavalla täällä onkin stressaavaa, niin uniin se stressi ei ole päässyt, vaikka joskus kotopuolessa olisikin käynyt niin. Aika jännä, ehkä se on tuo alussa mainitsemani leppoisa ja hyvä meininki irkkujen keskuudessa. :)
Odotan jo viikonloppua innoissani, sillä äippä ja iskä saapuu tänne kyläilemään. Tuliaistoivelistalla mm. ruisleipää, lisävillasukat ja muutama lisävaate. Kerkeän myös vihdoin viikonloppuna käydä hakemassa yhdet konserttiliput ja paljon on aikaa muutenkin seikkailla. Sain maanantain töistäkin vapaaksi, jotta voin viettää aikaa porukoiden kanssa.
Nyt alan vaipuilemaan pikkuhiljaa iltaan. Huomenna tulossa taas päivä koneen ääressä, joten tämäkin rötkäle jolla tätä tekstiä kirjoittelen menee kohtapuoliin kiinni. Saas nähdä mitä jaksan tänne kirjoitella. Ainakin yks kuvasarja ois tuloillaan ehkäpä. Palataan!
3.10.2015
Kolmas harjoitteluviikko takana
Nyt kolmas harjoitteluviikko alkaa olemaan purkissa. Aika paljon on tähän yhteenkin viikkoon mahtunut. Nyt taas sepittelen menemään epäpätevässä erikoisjärjestysessä tuumailujani menneestä viikosta!
Tokan viikon jälkeinen viikonloppu oli jotenkin aika nuutunut. Halusin vaan ottaa iisisti ja se oli tosi hyvä päätös. Sain jotenkin eristäytyä ja olla itsekseen, pohdiskella tosi syviäkin ja järjestellä ajatuksia. Oleilin kotosalla, tein puutarhatöitä ja käytiin majoittajaäipän kanssa läheisellä kalajastajakylällä katselemassa maisemia. Viikonlopun kruunasi täysikuujutut sunnuntaina ja sitten jo maanantain puolella. Ottamani kuvat tuosta taivaankappaleesta olivat niin kamalia, että on ehkä parempi, että kuvajainen leijailee vain omissa muistoissani.
Niin, tosiaan. Ekat pari viikkoa tuntui niin raskailta jollain tavalla. Kaikki uusi ja kaikkeen totuttelu. Se ymmärtämisen vaikeuden sietäminen ja mukautuminen siihen ettei välttämättä pysty ilmaista itseään samalla tavalla kuin suomeksi. Nyt kuitenkin kolmas viikko näytti taas hyviäkin puolia, vaikka parina aamuna tuntuikin vähän oudolta.
Harjoittelupaikallani ollaan niin kannustavia, että ei mitään rajaa! Koin parin viikon jälkeen jotkin harkkapaikkani aiheiden menevän täysin ohi omien kiinnostuksenkohteideni ja toiveideni. Siellä on tekeillä aika paljon tiede -aiheisia työpajoja, vaikka oma ammattitaito on enemmän siellä luonto- ja ympäristöhommien puolella. Tästä syystä tekeminen on ollut vaikeaa kun sanasto muutenkin hukassa ja sitten pitäisi jotain itselle täysin uutta asiaa pystyä selittämään työpajoissa lapsille. Kuitenkin puhuttuani asiasta ohjaajani kanssa, tuntui kivi pudonneen sydämeltä. Sanoin myös, että koen olevani vähän haitaksi kun olen hidas ymmärtämään ja en ymmärrä puoliakaan, mutta tähänkin sain positiivista kommenttia takaisin. Rennosti vaan ilman turhaa stressiä! Ja hyvä niin.
Loppuviikosta aloin puuhailemaan uuden projektin parissa vähän tutkimustyyppisiäkin hommia. Pari päivää mennyt lueskellen kompostoinnista, viherkatoista ynnä muista kivoista ja mielenkiintoisista jutuista. Olen koonnut ja tiivistänyt tietoa. Paljon vaikeasti ymmärrettävää tekstiä, mutta sanasto juuri sitä mitä ehkä olisi kiva käyttää tulevaisuudessakin. Jee. :)
Harkkapaikalla aloitti viimeviikolla uusi harjoittelija amerikasta ja tällä viikolla olen vasta alkanut tutustua häneen paremmin. Koska hän puhuu englantia äidinkielenään, niin on ollut kiva kun hän on auttanut kielioppivirheiden selvittelyissä ja auttanut etsimään hukassa olevia sanoja. Meillä on ollut tosi mukava viikko!
Fiilikset omasta hyödyttömyydestä ovat hiljalleen lähteneet johonkin aivan muuhun suuntaan. Kun päivä päivältä löytää paremmin sanoja ja ymmärtää muiden puhetta paremmin, niin oleminen on helpompaa ja tuntuu että on oikeasti hyödyksi. En käsitä miten positiivinen meininki tuolla toimistolla onkaan! Jengi vaan antaa hyvää palautetta ja on iloisina, vaikka itsestä tuntuisi, ettei osaa mitään. :D Oikea meininki.
Niin, viikonloppu vihdoinkin. Aion nukkua pitkään, lähteä lauantaina kaupungille seikkailemaan ja tapaamaan täällä tapaamaani uutta tuttua. Sitten aion työstää ekaa täällä mieleen tullutta biisinalkua! Käytössä vain kitara, vaikka maniskaa onkin kova ikävä. Ei ole tullut vastaan, ei edelleenkään...
Mutta jee, suunnitelmissa monia juttuja. Toivottavasti ehdin toteuttaa mahdollisimman monen niistä ja toivottavasti ehdin kertoa niistä täälläkin. Kirjoittelen myöhemmin ainakin aiheista:
- Kierrätysjuttujen / jätehuollon erot Suomen ja Irlannin välillä
- Hassut huomioni täällä ollessani
- Yks päiväni kuvina
- Irlantilainen koti
Hih, heips ja palaillaan taas!
Tokan viikon jälkeinen viikonloppu oli jotenkin aika nuutunut. Halusin vaan ottaa iisisti ja se oli tosi hyvä päätös. Sain jotenkin eristäytyä ja olla itsekseen, pohdiskella tosi syviäkin ja järjestellä ajatuksia. Oleilin kotosalla, tein puutarhatöitä ja käytiin majoittajaäipän kanssa läheisellä kalajastajakylällä katselemassa maisemia. Viikonlopun kruunasi täysikuujutut sunnuntaina ja sitten jo maanantain puolella. Ottamani kuvat tuosta taivaankappaleesta olivat niin kamalia, että on ehkä parempi, että kuvajainen leijailee vain omissa muistoissani.
 |
| Kitkemishommia |
 |
| Pienten asioiden äärellä |
 |
| Merimaisemahommia |
 |
| Kompassi kertonee mulle sen, minne täältä lähden |
Niin, tosiaan. Ekat pari viikkoa tuntui niin raskailta jollain tavalla. Kaikki uusi ja kaikkeen totuttelu. Se ymmärtämisen vaikeuden sietäminen ja mukautuminen siihen ettei välttämättä pysty ilmaista itseään samalla tavalla kuin suomeksi. Nyt kuitenkin kolmas viikko näytti taas hyviäkin puolia, vaikka parina aamuna tuntuikin vähän oudolta.
 |
| Perjantai-iltapäivään asti tervehti aamuisin naamari |
Loppuviikosta aloin puuhailemaan uuden projektin parissa vähän tutkimustyyppisiäkin hommia. Pari päivää mennyt lueskellen kompostoinnista, viherkatoista ynnä muista kivoista ja mielenkiintoisista jutuista. Olen koonnut ja tiivistänyt tietoa. Paljon vaikeasti ymmärrettävää tekstiä, mutta sanasto juuri sitä mitä ehkä olisi kiva käyttää tulevaisuudessakin. Jee. :)
 |
| Toimistohommaaaaa |
 |
| Perjantain erittäin tärkeä to do -lista |
Niin, viikonloppu vihdoinkin. Aion nukkua pitkään, lähteä lauantaina kaupungille seikkailemaan ja tapaamaan täällä tapaamaani uutta tuttua. Sitten aion työstää ekaa täällä mieleen tullutta biisinalkua! Käytössä vain kitara, vaikka maniskaa onkin kova ikävä. Ei ole tullut vastaan, ei edelleenkään...
Mutta jee, suunnitelmissa monia juttuja. Toivottavasti ehdin toteuttaa mahdollisimman monen niistä ja toivottavasti ehdin kertoa niistä täälläkin. Kirjoittelen myöhemmin ainakin aiheista:
- Kierrätysjuttujen / jätehuollon erot Suomen ja Irlannin välillä
- Hassut huomioni täällä ollessani
- Yks päiväni kuvina
- Irlantilainen koti
Hih, heips ja palaillaan taas!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)