Nyt on takana reilu viikko Suomessa ja voin kyllä tuumata, että kotiin palattuakin on ollut pienoinen kulttuurishokki ja totuttelemismeininki. Huomasin myös miten monia juttuja olen alkanut mietiskelemään takaisin paluun jälkeen. Kun on antanut ajatuksille ja tunteille tilaa, niin on oivaltanut lisää juttuja! Hitaus ja asioiden muhiminen on hyviä juttuja.
Tuo reissu oli kyllä just eikä melkein hyvään saumaan sijoittunut. Nyt kun on työttömänä ja työllistymisen kynnyksellä, niin reissu ja harjoittelu laittoi ajattelemaan paljon sitä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Etenkin se tosiasia omalla kohdallani, että miten tärkeää itselleni on tehdä sellaisia juttuja joista oikeasti nautin ja jotka on jotenkin hyödyllisiä eikä aiheuta tuhoa, osoittautui aika suureksi jutuksi. Irlannissa yleinen kulttuuri oli leppoisampi kuin täällä kotimaassa. Täällä tuntuu olevan suorittavainen ja urajohteinen meininki. Oivalsin myös sen, miten ohuita ne muurit on eri juttujen välillä. Vaike selittää mitä tarkoitan, mutta jotenkin ne ajatukset siitä mikä on itselle hyvä ja huono. Raja ällön bisneksen ja sydämen kautta menevän leivän tienaamisen välillä. Jotain tällaisia. Hmm.
Totta puhuen tällähetkellä en osaa hahmottaa, että mitä haluaisin tehdä työkseni. Tai hahmotan, mutta työttömyystilanne niillä aloilla on suuri. Voi myös olla, että ne asiat mitä haluaisin tehdä, on mahdottomia, koska sellaisia paikkoja on niin vähän, ettei töitä riitä. Pitäisi olla yrittelijäs. Sitä pyrinkin pikkuhiljaa olemaan. Erittäin pikkuhiljaa, katsoen mitä tapahtuu, sillä en koe olevani yrittäjähenkinen ja ajatuskin sellaisesta elämästä vaikuttaisi aika jännittävältä. Jonkinlainen omatoiminen työllistyminen tai freelancer meininki taitaa olla minun kohtalo, tai sitten ei. Aika näyttäköön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti