Mitä on tullut opittua täällä?

Nyt aion kirjoittaa peruspuuduttavasti tylsänhilpeällä otteella vähän täällä oppimistani asioista. Kaikesta oppii jotain ja uskon elinikäiseen oppimiseen ja asenteen voimaan. Yritän jaotella näitä ajatuksiani jotenkin järkevästi, katsotaan miten käy... tästä se alkaa.

Harjoittelupaikalta opittua

Aloitan kertomalla vaikka ihan keskittyen harjoittelupaikalla oppimiini asioihin. Eli ihan yksinkertaisesti olen oppinut ymmärtämään englantia paljon paremmin kuin aikasemmin. Tuntuu, että pari kuukautta on tehnyt ihmeitä kuullunymmärtämisen suhteen. Ja kyllähän kun koko ajan kuuntelee kieltä, niin väistämättäkin oppii ymmärtämään. Puhumistakin on oppinut hiukan, mutta ei niin merkittävästi kuin ymmärtämistä. Edelleenkin on ollut huonoja päiviä, jolloin ei vain löydä sanoja, ei sitten millään. Mutta tuosta ymmärtämisestä vielä: tuntuu että myös kuuntelemisen lisäksi tekstin ymmärtäminen on mennyt parempaan suuntaan. Yksi projekti harjoittelussa on ollut pääasiassa tiedonetsintää, joten englanninkieliset tekstitkin pureutuvat ehkä hitusen helpommin nyt tajuntaan kuin aikaisemmin, uskoisin.

Niin, ehkä yleisesti ottaen tuo tiedonhaku on ollut sellaista perusmukavaa puuhaa, johon liittyen on oppinut hiukan lisää. Miten esim. muotoilla asia jota etsii. Myös sitten joidenkin perus wordien, powerpointtien ja exel taulukoiden käytön yhteydessä on tullut opittua joitain juttuja mitä ei ole välttämättä aikaisemmin tajunnut.

Myös tuolla harjoittelupaikalla olen tosiaan miettinyt paljon sitä mistä hyvä työilmapiiri muodostuu. Mitä siihen vaaditaan ja mitä siihen liittyy. Onko kaiken perustana teeskenteleminen ja sietäminen vaiko aito lämminhenkisyys, avoimuus ja sellainen kaikkien ottaminen vastaan sellaisina kuin on? Tuolla harkkapaikalla olen kallistunut jälkimmäiseen. 

Olen huomannut myös oman herkkyyteni. Ehkä siksi kun on ollut enemmän tarkkaileva kuin tekevä. Saatan imaista hyvin helposti muiden tunnetiloja tai aistia toimistolla vallitsevat fiilikset melko herkästi. Se on hassua, mutta niin monta kertaa olen huomannut olevani hermostunut jos toimistolla on ollut stressaantunut meininki tai kiire tai muuta. Sitten taas kun joku on huokaissut aidosti helpotuksesta tai kertonut jonkun iloisen uutisen liittyen jotain työjuttua niin oma fiilis on ollut kaikkea muuta kuin ahdistunut. Huomasin myös, että olen tosi hitaasti lämpenevä. Tuntuu että vasta puolivälissä koko harjoitelua on alkanut olemaan enemmän oma itsensä ja rennompi, kun alussa on tuntunut että täytyy jotenkin "peitellä" oikeaa luonnettaan. Tosin siihen on vaikuttanut myös tuo eri kieli ja itseilmaisun vaikeus aina ajoittain. Juurikin palaten tuohon tarkkaavaisuuteen, niin olen löytänyt ihan hassun tarkkaavaisen puolen itsestäni, onko se sitten pieni perfektionisti tai sitten vain muuten vaan tarkkaavainen puoli, mutta sen olen löytänyt täällä. On ollut niin monia hetkiä kun olen huomannut tai hoksannut jotain tilanteissa, koska olen ollut niin tarkkaavaisena. Jänniä ollut nämä oivallukset ja toisaalta jotkut näistä ollut tiedossa jo ennenkin.

Niin, vähän niinkuin tämä sekavuus. Olen oivaltanut jo aikoja sitten olevani vähän sekavainen tehdessäni tietokonehommia ehkä sen takia kun on niin kiva ajatuksenjuoksu ja mielikuvitus. Kun yrittää tehdä jotain juttua keskittyneesti, niin ajatus vaelteleekin vähän jonnekin kauemmas ja asiat jää joko puolitiehen tai vähän puolivalmiin oloisiksi. Olenkin oppinut, että paineen alla tekee tehoikkaimmin töitä jos kyse on tietokonehommista. Sitten, niin se vain on että käsillä tekeminen, luovat jutut ja sellainen käytännönläheinen tekeminen on vaan se minun juttu. Jos ollaan vaikka pesty jotain työpajatarvikkeita niin mä voisin pestä niitä vaikka koko päivän jos pitäis valita sen ja tietokonehommien välillä! Mutta juu, sellaista.

Niin ja nämä luontoarvot. Ne vaan on itselle pirun tärkeät ja täällä sen on huomannut. Täällä otetaan ympäristö huomioon ja toimitaan melko kestävästi, mutta siltikin on välillä epäillyt joitain juttuja. Eli homma on tosi tärkeä itselle kun pyörii tuolla tavoin koko ajan mielessä. Ehkä maailma pelastuu vielä!

Yleistä oppimista uudessa kulttuurissa

Yleisellä tasolla olen opinut sopeutumista ja sietämistä. Olen löytänyt jonkun vielä rauhallisemman puolen itsestäni kuin mitä aiemmin. Sellainen joku kahleistavapautumishomma kai: olen oivaltanut syvemmin päästämään irti turhasta paniikista ja toteamaan, että kyllä kaikki järjestyy. Niin se vain menee. Sellainen leppoisan meiningin ylläpitäminen, niin se vain on että jos ottaa asiat iisisti, niin mitään kovin kauheaa ei voi tapahtua. Pakko todeta tositilantn kautta: Eräänä iltana hyppäsin paikallisjunaan. Samaan vaunuun tuli kaksi ventovierasta minun lisäksi. Huomasimme vaunuun astuessa, että siellä oli poikaporukan tappelu meneillään. Kaikki kuitenkin jäätiin pienen epäilyn vaaniessa kyseiseen vaunuun. Kuulutukset kertoi, että joku tulee heittämään porukan kohta pihalle ja vasta sitten jatkamme matkaa. Ilmapiiri vaunussa oli kuitenkin todella jännittynyt, mutta istahdimme silti noiden kahden ventovieraan kanssa vaunun toiseen päähän. Siinä sitten rupesin maistatuttamaan näille kahdelle ventovieraalle suomesta tuotua salmiakkia ja juttelemaan mukavia odotellessamme joitain vartijoita tai muita tappelunkeskeyttäjiä. Ilmapiiri olikin yhtäkkiä ihan leppoisa ja juttuseuraa riitti koko matkan.

On ollut jännä oppia se, kun sinua ei ymmärretä ja kun ei pysty ilmaisemaan itseään. Voin nyt kuvitella miltä esim. pakolaisista voi tuntua tulla täysin erilaiseen kulttuuriin, jossa heitä ei ymmärretä samalla tavalla kuin omassa kulttuurissaan. Kun pitää pärjätä ihan uudella kielellä. Kun omat ajatukset virtaa ja tiedät tasan tarkkaan jonkun asian, mutta kun se pitäisi kertoa, niin se ei onnistukaan. Välissä saattaa olla kielimuuri tai ahdasmielisyys.

Olen oppinut myös olemaan yksinkertaisesti kiitollinen ja onnellinen! Jaloista, kyvystä nähdä ja aistia. Mahdollisuudesta unelmoida, matkata ja päästä rakentamaan omaa elämää. Kaikilla ei siihen ole mahdollisuuksia...

Ainiin, yleisellä tasolla tämä sisäinen kello asia! Olen herännyt täällä lähes joka aamu 15 minuuttia ennen kellon soittoa melko virkeänä. Tuntuu tavallaan että itse kulkee suomen ajassa. Samaan aikaan on huomannut että sisältä löytyy kuin löytyykin joku hassu kello joka on laittanut nukkumaan ajoissa ja alkanut herätelläkin aamuisin. Ja todellakin olen aamuihmisiä, on se tullut todistttua nyt täälläkin. Hassua, mutta ihan kivaakin!

Talkoohommat ja retket
Loppuun vielä loput opitut asiat. Nuo yhdet festarit joilla olin opetti minulle miten täällä hoidetaan asiat. Monilla festareilla töissä ollessani pitää kyllä todeta että meininki Irlantilaisilla ilmaisfestareilla on leppoisa, mutta siksi hiukan myös löysäkin. Festarin alkaessa moni asia oli vielä niin kesken. Opin tämän yhden festarin perusteella, että meininki on aika samanlaisia täällä kuin suomessakin. Tällä ehkä hitusen löysempää juurikin. Onhan täällä varmaan hiukan eri säädöksiä asioista.

 Päiväreissuilta olen oppinut paljon asioita Irlannin luonnosta ja historiasta. En nyt mitenkään syväluotaavasti, mutta on ainakin jotenkin!

Loppusanasia
Kiteytettynä siis: tämä harjoitteluun lähteminen itselle täysin uuteen paikkaan on ollut täydellinen hyppy tuntemattomaan. Olen hyvin onnellinen tästä, mutta samalla onnellinen kun voi palata takaisin suomeen. On oppinut uuden kulttuurin, on oppinut itsestään ja on oppinut huomaamaan ne asiat mistä on kiitollinen ja mitkä tuo itselle onnellisuutta. 

Mutta huh, tämä riittänee. Vielä viikkonen jäljellä. Kertoilen vielä viimeisenkin viikon jutuista vaikka pohdintakoonnit onkin tässä. Täytyyhän minun kotiinpaluustakin kertoa! Palataan. :)