Nyt on takana reilu viikko Suomessa ja voin kyllä tuumata, että kotiin palattuakin on ollut pienoinen kulttuurishokki ja totuttelemismeininki. Huomasin myös miten monia juttuja olen alkanut mietiskelemään takaisin paluun jälkeen. Kun on antanut ajatuksille ja tunteille tilaa, niin on oivaltanut lisää juttuja! Hitaus ja asioiden muhiminen on hyviä juttuja.
Tuo reissu oli kyllä just eikä melkein hyvään saumaan sijoittunut. Nyt kun on työttömänä ja työllistymisen kynnyksellä, niin reissu ja harjoittelu laittoi ajattelemaan paljon sitä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Etenkin se tosiasia omalla kohdallani, että miten tärkeää itselleni on tehdä sellaisia juttuja joista oikeasti nautin ja jotka on jotenkin hyödyllisiä eikä aiheuta tuhoa, osoittautui aika suureksi jutuksi. Irlannissa yleinen kulttuuri oli leppoisampi kuin täällä kotimaassa. Täällä tuntuu olevan suorittavainen ja urajohteinen meininki. Oivalsin myös sen, miten ohuita ne muurit on eri juttujen välillä. Vaike selittää mitä tarkoitan, mutta jotenkin ne ajatukset siitä mikä on itselle hyvä ja huono. Raja ällön bisneksen ja sydämen kautta menevän leivän tienaamisen välillä. Jotain tällaisia. Hmm.
Totta puhuen tällähetkellä en osaa hahmottaa, että mitä haluaisin tehdä työkseni. Tai hahmotan, mutta työttömyystilanne niillä aloilla on suuri. Voi myös olla, että ne asiat mitä haluaisin tehdä, on mahdottomia, koska sellaisia paikkoja on niin vähän, ettei töitä riitä. Pitäisi olla yrittelijäs. Sitä pyrinkin pikkuhiljaa olemaan. Erittäin pikkuhiljaa, katsoen mitä tapahtuu, sillä en koe olevani yrittäjähenkinen ja ajatuskin sellaisesta elämästä vaikuttaisi aika jännittävältä. Jonkinlainen omatoiminen työllistyminen tai freelancer meininki taitaa olla minun kohtalo, tai sitten ei. Aika näyttäköön!
18.11.2015
11.11.2015
Omien tavoitteiden täyttyminen
Tajusin, että tottakai jokaisiin reissuihin ja juttuihin liittyy tavoitteita. En tarkalleen nyt muista ihan kaikkia tavoitteita joita asetin itselleni ennen reissuun lähtöä, mutta kerron niiden tavoitteiden täyttymisistä joita muistan.
Tavoitteitani ennen reissua oli ainakin se, että oppisin käyttämään englantia vähän paremmin, oppisin olemaan uudessa kulttuurissa ja selviämään itsekseen ulkomailla. Tavoitteena oli myös käydä vetämässä open mic -veto jossain kuppilassa jonain iltana ja tutustua joihinkin paikallisiin.
No aloitetaampa vaikka kielenkäytöstä. Opin kuuntelemaan ja ymmärtämään hurjan paljon paremmin kuin ennen. Ilmaiseminen ja puhuminen sen sijaan tuntui reissun lopussa yhtä vaikealta kuin alussakin. Jos olisin ollut reissussa pitempään, niin olisi puhunutkin enemmän ja sitä kautta olisi oppinutkin enemmän. Tuntui kuitenkin että oma puhumisen taso oli tosi hyvä ja monet kommentoikin, että mun englanti on ihan jeps, vaikkei itsestä tunnukaan siltä.
Jos mietin uutta kulttuuria ja selviämistä itsekseen, niin tämä tavoite kyllä toteutui paremmin kuin hyvin. Pari vuotta kestänyt melko reissauspainotteinen elämä oli tuonutkin aika sellaisen leppoisan matkustusfiiliksen itselle. Tosin lentäminen on aina jännää, mutta muuten sellainen reissausmoodi oli helppo löytää. Jossain vaiheessa tuumasin perille pästyäni itselleni, että tavallaan Irlanti on jollain tavalla niin samanoloinen paikka kuin suomi, että sinne meneminen tuntui ihan kuin olisi matkannut vaan kotimaassa johonkin. Matkakin kun kesti vajaa kolme tuntia, niin jäi melko leppoisa fiilis. Yllätyinkin siitä miten hyvin sitä lopulta osasikin seikkailla kun oli vain ottanut joitain asioita etukäteen selville.
Open mic ilta jäi välistä, joten tämä tavoite ei täyttynyt laisinkaan. En ottanut maniskaa mukaan ja kaipasin vain soitteluja. Kävin jättämässä parille muusikolle/katusoittajalle lappuja ja kyselemässä josko joltain löytyisi yhdeksi illaksi maniska lainaan, mutta mitään ei löytynyt. Päätinkin sitten jättää homman kokonaan. En myöskään tutustunut kovinkaan moniin paikallisiin, mutta uusia tuttuja tuli ympäri maailman jonkin verran!
Hih, nyt kun on palannut reissusta, niin fiilikset on melko suhtautuvaisen ankeat, mutta samaan aikaan onnelliset. On mukava olla takaisin kotona, mutta samalla tajusi miten ison matkustusnälän tämä kaksi kuukautta jätti. Täällä suomessa kun odottaa vain työttömyys ja niiden etsiminen. Täytyykin alkaa jo suunnitella ja miettiä tulevia kommelluksia! Ehkä tästä blogista muotoutuu pikkuhiljaa työnetsijän, maailman ihmettelijän ja luonnonsuojeluintoilijan pohdiskeluportaali. Saa nähdä... :)
Tavoitteitani ennen reissua oli ainakin se, että oppisin käyttämään englantia vähän paremmin, oppisin olemaan uudessa kulttuurissa ja selviämään itsekseen ulkomailla. Tavoitteena oli myös käydä vetämässä open mic -veto jossain kuppilassa jonain iltana ja tutustua joihinkin paikallisiin.
No aloitetaampa vaikka kielenkäytöstä. Opin kuuntelemaan ja ymmärtämään hurjan paljon paremmin kuin ennen. Ilmaiseminen ja puhuminen sen sijaan tuntui reissun lopussa yhtä vaikealta kuin alussakin. Jos olisin ollut reissussa pitempään, niin olisi puhunutkin enemmän ja sitä kautta olisi oppinutkin enemmän. Tuntui kuitenkin että oma puhumisen taso oli tosi hyvä ja monet kommentoikin, että mun englanti on ihan jeps, vaikkei itsestä tunnukaan siltä.
Jos mietin uutta kulttuuria ja selviämistä itsekseen, niin tämä tavoite kyllä toteutui paremmin kuin hyvin. Pari vuotta kestänyt melko reissauspainotteinen elämä oli tuonutkin aika sellaisen leppoisan matkustusfiiliksen itselle. Tosin lentäminen on aina jännää, mutta muuten sellainen reissausmoodi oli helppo löytää. Jossain vaiheessa tuumasin perille pästyäni itselleni, että tavallaan Irlanti on jollain tavalla niin samanoloinen paikka kuin suomi, että sinne meneminen tuntui ihan kuin olisi matkannut vaan kotimaassa johonkin. Matkakin kun kesti vajaa kolme tuntia, niin jäi melko leppoisa fiilis. Yllätyinkin siitä miten hyvin sitä lopulta osasikin seikkailla kun oli vain ottanut joitain asioita etukäteen selville.
Open mic ilta jäi välistä, joten tämä tavoite ei täyttynyt laisinkaan. En ottanut maniskaa mukaan ja kaipasin vain soitteluja. Kävin jättämässä parille muusikolle/katusoittajalle lappuja ja kyselemässä josko joltain löytyisi yhdeksi illaksi maniska lainaan, mutta mitään ei löytynyt. Päätinkin sitten jättää homman kokonaan. En myöskään tutustunut kovinkaan moniin paikallisiin, mutta uusia tuttuja tuli ympäri maailman jonkin verran!
Hih, nyt kun on palannut reissusta, niin fiilikset on melko suhtautuvaisen ankeat, mutta samaan aikaan onnelliset. On mukava olla takaisin kotona, mutta samalla tajusi miten ison matkustusnälän tämä kaksi kuukautta jätti. Täällä suomessa kun odottaa vain työttömyys ja niiden etsiminen. Täytyykin alkaa jo suunnitella ja miettiä tulevia kommelluksia! Ehkä tästä blogista muotoutuu pikkuhiljaa työnetsijän, maailman ihmettelijän ja luonnonsuojeluintoilijan pohdiskeluportaali. Saa nähdä... :)
1.11.2015
Mitä on tullut opittua täällä?
Nyt aion kirjoittaa peruspuuduttavasti tylsänhilpeällä otteella vähän täällä oppimistani asioista. Kaikesta oppii jotain ja uskon elinikäiseen oppimiseen ja asenteen voimaan. Yritän jaotella näitä ajatuksiani jotenkin järkevästi, katsotaan miten käy... tästä se alkaa.
Harjoittelupaikalta opittua
Aloitan kertomalla vaikka ihan keskittyen harjoittelupaikalla oppimiini asioihin. Eli ihan yksinkertaisesti olen oppinut ymmärtämään englantia paljon paremmin kuin aikasemmin. Tuntuu, että pari kuukautta on tehnyt ihmeitä kuullunymmärtämisen suhteen. Ja kyllähän kun koko ajan kuuntelee kieltä, niin väistämättäkin oppii ymmärtämään. Puhumistakin on oppinut hiukan, mutta ei niin merkittävästi kuin ymmärtämistä. Edelleenkin on ollut huonoja päiviä, jolloin ei vain löydä sanoja, ei sitten millään. Mutta tuosta ymmärtämisestä vielä: tuntuu että myös kuuntelemisen lisäksi tekstin ymmärtäminen on mennyt parempaan suuntaan. Yksi projekti harjoittelussa on ollut pääasiassa tiedonetsintää, joten englanninkieliset tekstitkin pureutuvat ehkä hitusen helpommin nyt tajuntaan kuin aikaisemmin, uskoisin.
Niin, ehkä yleisesti ottaen tuo tiedonhaku on ollut sellaista perusmukavaa puuhaa, johon liittyen on oppinut hiukan lisää. Miten esim. muotoilla asia jota etsii. Myös sitten joidenkin perus wordien, powerpointtien ja exel taulukoiden käytön yhteydessä on tullut opittua joitain juttuja mitä ei ole välttämättä aikaisemmin tajunnut.
Myös tuolla harjoittelupaikalla olen tosiaan miettinyt paljon sitä mistä hyvä työilmapiiri muodostuu. Mitä siihen vaaditaan ja mitä siihen liittyy. Onko kaiken perustana teeskenteleminen ja sietäminen vaiko aito lämminhenkisyys, avoimuus ja sellainen kaikkien ottaminen vastaan sellaisina kuin on? Tuolla harkkapaikalla olen kallistunut jälkimmäiseen.
Olen huomannut myös oman herkkyyteni. Ehkä siksi kun on ollut enemmän tarkkaileva kuin tekevä. Saatan imaista hyvin helposti muiden tunnetiloja tai aistia toimistolla vallitsevat fiilikset melko herkästi. Se on hassua, mutta niin monta kertaa olen huomannut olevani hermostunut jos toimistolla on ollut stressaantunut meininki tai kiire tai muuta. Sitten taas kun joku on huokaissut aidosti helpotuksesta tai kertonut jonkun iloisen uutisen liittyen jotain työjuttua niin oma fiilis on ollut kaikkea muuta kuin ahdistunut. Huomasin myös, että olen tosi hitaasti lämpenevä. Tuntuu että vasta puolivälissä koko harjoitelua on alkanut olemaan enemmän oma itsensä ja rennompi, kun alussa on tuntunut että täytyy jotenkin "peitellä" oikeaa luonnettaan. Tosin siihen on vaikuttanut myös tuo eri kieli ja itseilmaisun vaikeus aina ajoittain. Juurikin palaten tuohon tarkkaavaisuuteen, niin olen löytänyt ihan hassun tarkkaavaisen puolen itsestäni, onko se sitten pieni perfektionisti tai sitten vain muuten vaan tarkkaavainen puoli, mutta sen olen löytänyt täällä. On ollut niin monia hetkiä kun olen huomannut tai hoksannut jotain tilanteissa, koska olen ollut niin tarkkaavaisena. Jänniä ollut nämä oivallukset ja toisaalta jotkut näistä ollut tiedossa jo ennenkin.
Niin, vähän niinkuin tämä sekavuus. Olen oivaltanut jo aikoja sitten olevani vähän sekavainen tehdessäni tietokonehommia ehkä sen takia kun on niin kiva ajatuksenjuoksu ja mielikuvitus. Kun yrittää tehdä jotain juttua keskittyneesti, niin ajatus vaelteleekin vähän jonnekin kauemmas ja asiat jää joko puolitiehen tai vähän puolivalmiin oloisiksi. Olenkin oppinut, että paineen alla tekee tehoikkaimmin töitä jos kyse on tietokonehommista. Sitten, niin se vain on että käsillä tekeminen, luovat jutut ja sellainen käytännönläheinen tekeminen on vaan se minun juttu. Jos ollaan vaikka pesty jotain työpajatarvikkeita niin mä voisin pestä niitä vaikka koko päivän jos pitäis valita sen ja tietokonehommien välillä! Mutta juu, sellaista.
Niin ja nämä luontoarvot. Ne vaan on itselle pirun tärkeät ja täällä sen on huomannut. Täällä otetaan ympäristö huomioon ja toimitaan melko kestävästi, mutta siltikin on välillä epäillyt joitain juttuja. Eli homma on tosi tärkeä itselle kun pyörii tuolla tavoin koko ajan mielessä. Ehkä maailma pelastuu vielä!
Yleistä oppimista uudessa kulttuurissa
Yleisellä tasolla olen opinut sopeutumista ja sietämistä. Olen löytänyt jonkun vielä rauhallisemman puolen itsestäni kuin mitä aiemmin. Sellainen joku kahleistavapautumishomma kai: olen oivaltanut syvemmin päästämään irti turhasta paniikista ja toteamaan, että kyllä kaikki järjestyy. Niin se vain menee. Sellainen leppoisan meiningin ylläpitäminen, niin se vain on että jos ottaa asiat iisisti, niin mitään kovin kauheaa ei voi tapahtua. Pakko todeta tositilantn kautta: Eräänä iltana hyppäsin paikallisjunaan. Samaan vaunuun tuli kaksi ventovierasta minun lisäksi. Huomasimme vaunuun astuessa, että siellä oli poikaporukan tappelu meneillään. Kaikki kuitenkin jäätiin pienen epäilyn vaaniessa kyseiseen vaunuun. Kuulutukset kertoi, että joku tulee heittämään porukan kohta pihalle ja vasta sitten jatkamme matkaa. Ilmapiiri vaunussa oli kuitenkin todella jännittynyt, mutta istahdimme silti noiden kahden ventovieraan kanssa vaunun toiseen päähän. Siinä sitten rupesin maistatuttamaan näille kahdelle ventovieraalle suomesta tuotua salmiakkia ja juttelemaan mukavia odotellessamme joitain vartijoita tai muita tappelunkeskeyttäjiä. Ilmapiiri olikin yhtäkkiä ihan leppoisa ja juttuseuraa riitti koko matkan.
On ollut jännä oppia se, kun sinua ei ymmärretä ja kun ei pysty ilmaisemaan itseään. Voin nyt kuvitella miltä esim. pakolaisista voi tuntua tulla täysin erilaiseen kulttuuriin, jossa heitä ei ymmärretä samalla tavalla kuin omassa kulttuurissaan. Kun pitää pärjätä ihan uudella kielellä. Kun omat ajatukset virtaa ja tiedät tasan tarkkaan jonkun asian, mutta kun se pitäisi kertoa, niin se ei onnistukaan. Välissä saattaa olla kielimuuri tai ahdasmielisyys.
Olen oppinut myös olemaan yksinkertaisesti kiitollinen ja onnellinen! Jaloista, kyvystä nähdä ja aistia. Mahdollisuudesta unelmoida, matkata ja päästä rakentamaan omaa elämää. Kaikilla ei siihen ole mahdollisuuksia...
Ainiin, yleisellä tasolla tämä sisäinen kello asia! Olen herännyt täällä lähes joka aamu 15 minuuttia ennen kellon soittoa melko virkeänä. Tuntuu tavallaan että itse kulkee suomen ajassa. Samaan aikaan on huomannut että sisältä löytyy kuin löytyykin joku hassu kello joka on laittanut nukkumaan ajoissa ja alkanut herätelläkin aamuisin. Ja todellakin olen aamuihmisiä, on se tullut todistttua nyt täälläkin. Hassua, mutta ihan kivaakin!
Talkoohommat ja retket
Loppuun vielä loput opitut asiat. Nuo yhdet festarit joilla olin opetti minulle miten täällä hoidetaan asiat. Monilla festareilla töissä ollessani pitää kyllä todeta että meininki Irlantilaisilla ilmaisfestareilla on leppoisa, mutta siksi hiukan myös löysäkin. Festarin alkaessa moni asia oli vielä niin kesken. Opin tämän yhden festarin perusteella, että meininki on aika samanlaisia täällä kuin suomessakin. Tällä ehkä hitusen löysempää juurikin. Onhan täällä varmaan hiukan eri säädöksiä asioista.
Päiväreissuilta olen oppinut paljon asioita Irlannin luonnosta ja historiasta. En nyt mitenkään syväluotaavasti, mutta on ainakin jotenkin!
Loppusanasia
Kiteytettynä siis: tämä harjoitteluun lähteminen itselle täysin uuteen paikkaan on ollut täydellinen hyppy tuntemattomaan. Olen hyvin onnellinen tästä, mutta samalla onnellinen kun voi palata takaisin suomeen. On oppinut uuden kulttuurin, on oppinut itsestään ja on oppinut huomaamaan ne asiat mistä on kiitollinen ja mitkä tuo itselle onnellisuutta.
Mutta huh, tämä riittänee. Vielä viikkonen jäljellä. Kertoilen vielä viimeisenkin viikon jutuista vaikka pohdintakoonnit onkin tässä. Täytyyhän minun kotiinpaluustakin kertoa! Palataan. :)
Harjoittelupaikalta opittua
Aloitan kertomalla vaikka ihan keskittyen harjoittelupaikalla oppimiini asioihin. Eli ihan yksinkertaisesti olen oppinut ymmärtämään englantia paljon paremmin kuin aikasemmin. Tuntuu, että pari kuukautta on tehnyt ihmeitä kuullunymmärtämisen suhteen. Ja kyllähän kun koko ajan kuuntelee kieltä, niin väistämättäkin oppii ymmärtämään. Puhumistakin on oppinut hiukan, mutta ei niin merkittävästi kuin ymmärtämistä. Edelleenkin on ollut huonoja päiviä, jolloin ei vain löydä sanoja, ei sitten millään. Mutta tuosta ymmärtämisestä vielä: tuntuu että myös kuuntelemisen lisäksi tekstin ymmärtäminen on mennyt parempaan suuntaan. Yksi projekti harjoittelussa on ollut pääasiassa tiedonetsintää, joten englanninkieliset tekstitkin pureutuvat ehkä hitusen helpommin nyt tajuntaan kuin aikaisemmin, uskoisin.
Niin, ehkä yleisesti ottaen tuo tiedonhaku on ollut sellaista perusmukavaa puuhaa, johon liittyen on oppinut hiukan lisää. Miten esim. muotoilla asia jota etsii. Myös sitten joidenkin perus wordien, powerpointtien ja exel taulukoiden käytön yhteydessä on tullut opittua joitain juttuja mitä ei ole välttämättä aikaisemmin tajunnut.
Myös tuolla harjoittelupaikalla olen tosiaan miettinyt paljon sitä mistä hyvä työilmapiiri muodostuu. Mitä siihen vaaditaan ja mitä siihen liittyy. Onko kaiken perustana teeskenteleminen ja sietäminen vaiko aito lämminhenkisyys, avoimuus ja sellainen kaikkien ottaminen vastaan sellaisina kuin on? Tuolla harkkapaikalla olen kallistunut jälkimmäiseen.
Olen huomannut myös oman herkkyyteni. Ehkä siksi kun on ollut enemmän tarkkaileva kuin tekevä. Saatan imaista hyvin helposti muiden tunnetiloja tai aistia toimistolla vallitsevat fiilikset melko herkästi. Se on hassua, mutta niin monta kertaa olen huomannut olevani hermostunut jos toimistolla on ollut stressaantunut meininki tai kiire tai muuta. Sitten taas kun joku on huokaissut aidosti helpotuksesta tai kertonut jonkun iloisen uutisen liittyen jotain työjuttua niin oma fiilis on ollut kaikkea muuta kuin ahdistunut. Huomasin myös, että olen tosi hitaasti lämpenevä. Tuntuu että vasta puolivälissä koko harjoitelua on alkanut olemaan enemmän oma itsensä ja rennompi, kun alussa on tuntunut että täytyy jotenkin "peitellä" oikeaa luonnettaan. Tosin siihen on vaikuttanut myös tuo eri kieli ja itseilmaisun vaikeus aina ajoittain. Juurikin palaten tuohon tarkkaavaisuuteen, niin olen löytänyt ihan hassun tarkkaavaisen puolen itsestäni, onko se sitten pieni perfektionisti tai sitten vain muuten vaan tarkkaavainen puoli, mutta sen olen löytänyt täällä. On ollut niin monia hetkiä kun olen huomannut tai hoksannut jotain tilanteissa, koska olen ollut niin tarkkaavaisena. Jänniä ollut nämä oivallukset ja toisaalta jotkut näistä ollut tiedossa jo ennenkin.
Niin, vähän niinkuin tämä sekavuus. Olen oivaltanut jo aikoja sitten olevani vähän sekavainen tehdessäni tietokonehommia ehkä sen takia kun on niin kiva ajatuksenjuoksu ja mielikuvitus. Kun yrittää tehdä jotain juttua keskittyneesti, niin ajatus vaelteleekin vähän jonnekin kauemmas ja asiat jää joko puolitiehen tai vähän puolivalmiin oloisiksi. Olenkin oppinut, että paineen alla tekee tehoikkaimmin töitä jos kyse on tietokonehommista. Sitten, niin se vain on että käsillä tekeminen, luovat jutut ja sellainen käytännönläheinen tekeminen on vaan se minun juttu. Jos ollaan vaikka pesty jotain työpajatarvikkeita niin mä voisin pestä niitä vaikka koko päivän jos pitäis valita sen ja tietokonehommien välillä! Mutta juu, sellaista.
Niin ja nämä luontoarvot. Ne vaan on itselle pirun tärkeät ja täällä sen on huomannut. Täällä otetaan ympäristö huomioon ja toimitaan melko kestävästi, mutta siltikin on välillä epäillyt joitain juttuja. Eli homma on tosi tärkeä itselle kun pyörii tuolla tavoin koko ajan mielessä. Ehkä maailma pelastuu vielä!
Yleistä oppimista uudessa kulttuurissa
Yleisellä tasolla olen opinut sopeutumista ja sietämistä. Olen löytänyt jonkun vielä rauhallisemman puolen itsestäni kuin mitä aiemmin. Sellainen joku kahleistavapautumishomma kai: olen oivaltanut syvemmin päästämään irti turhasta paniikista ja toteamaan, että kyllä kaikki järjestyy. Niin se vain menee. Sellainen leppoisan meiningin ylläpitäminen, niin se vain on että jos ottaa asiat iisisti, niin mitään kovin kauheaa ei voi tapahtua. Pakko todeta tositilantn kautta: Eräänä iltana hyppäsin paikallisjunaan. Samaan vaunuun tuli kaksi ventovierasta minun lisäksi. Huomasimme vaunuun astuessa, että siellä oli poikaporukan tappelu meneillään. Kaikki kuitenkin jäätiin pienen epäilyn vaaniessa kyseiseen vaunuun. Kuulutukset kertoi, että joku tulee heittämään porukan kohta pihalle ja vasta sitten jatkamme matkaa. Ilmapiiri vaunussa oli kuitenkin todella jännittynyt, mutta istahdimme silti noiden kahden ventovieraan kanssa vaunun toiseen päähän. Siinä sitten rupesin maistatuttamaan näille kahdelle ventovieraalle suomesta tuotua salmiakkia ja juttelemaan mukavia odotellessamme joitain vartijoita tai muita tappelunkeskeyttäjiä. Ilmapiiri olikin yhtäkkiä ihan leppoisa ja juttuseuraa riitti koko matkan.
On ollut jännä oppia se, kun sinua ei ymmärretä ja kun ei pysty ilmaisemaan itseään. Voin nyt kuvitella miltä esim. pakolaisista voi tuntua tulla täysin erilaiseen kulttuuriin, jossa heitä ei ymmärretä samalla tavalla kuin omassa kulttuurissaan. Kun pitää pärjätä ihan uudella kielellä. Kun omat ajatukset virtaa ja tiedät tasan tarkkaan jonkun asian, mutta kun se pitäisi kertoa, niin se ei onnistukaan. Välissä saattaa olla kielimuuri tai ahdasmielisyys.
Olen oppinut myös olemaan yksinkertaisesti kiitollinen ja onnellinen! Jaloista, kyvystä nähdä ja aistia. Mahdollisuudesta unelmoida, matkata ja päästä rakentamaan omaa elämää. Kaikilla ei siihen ole mahdollisuuksia...
Ainiin, yleisellä tasolla tämä sisäinen kello asia! Olen herännyt täällä lähes joka aamu 15 minuuttia ennen kellon soittoa melko virkeänä. Tuntuu tavallaan että itse kulkee suomen ajassa. Samaan aikaan on huomannut että sisältä löytyy kuin löytyykin joku hassu kello joka on laittanut nukkumaan ajoissa ja alkanut herätelläkin aamuisin. Ja todellakin olen aamuihmisiä, on se tullut todistttua nyt täälläkin. Hassua, mutta ihan kivaakin!
Talkoohommat ja retket
Loppuun vielä loput opitut asiat. Nuo yhdet festarit joilla olin opetti minulle miten täällä hoidetaan asiat. Monilla festareilla töissä ollessani pitää kyllä todeta että meininki Irlantilaisilla ilmaisfestareilla on leppoisa, mutta siksi hiukan myös löysäkin. Festarin alkaessa moni asia oli vielä niin kesken. Opin tämän yhden festarin perusteella, että meininki on aika samanlaisia täällä kuin suomessakin. Tällä ehkä hitusen löysempää juurikin. Onhan täällä varmaan hiukan eri säädöksiä asioista.
Päiväreissuilta olen oppinut paljon asioita Irlannin luonnosta ja historiasta. En nyt mitenkään syväluotaavasti, mutta on ainakin jotenkin!
Loppusanasia
Kiteytettynä siis: tämä harjoitteluun lähteminen itselle täysin uuteen paikkaan on ollut täydellinen hyppy tuntemattomaan. Olen hyvin onnellinen tästä, mutta samalla onnellinen kun voi palata takaisin suomeen. On oppinut uuden kulttuurin, on oppinut itsestään ja on oppinut huomaamaan ne asiat mistä on kiitollinen ja mitkä tuo itselle onnellisuutta.
Mutta huh, tämä riittänee. Vielä viikkonen jäljellä. Kertoilen vielä viimeisenkin viikon jutuista vaikka pohdintakoonnit onkin tässä. Täytyyhän minun kotiinpaluustakin kertoa! Palataan. :)
Paljon nähtyjä paikkoja, koontia muutamista päiväreissuista!
Juu, tässä pieni koonti viime viikkojen siisteimmistä jutuista ja paikoista. On tullut käytyä päiväreissuilla vaikka missä: niin omatoimisesti, kuin turistibussin mukana. Vielä viikon päästä ennen kotiinlähtöä käyn yhdellä turistibussi päiväreissulla, jota odotan kovin innoissani. :)
Täräytän näiden reissutuumailujen jälkeen syväluotauksen harjoittelukuulumisista toiseen postaukseen ja pohdin taas vähän opittuja asioita. Yritän jäsennellä jotenkin järkevästi pohdintojani, jotta niitä olisi helppo lukaista.
Mutta nyt, siirrytään viimeaikojen vapaa-ajan vietto tunnelmiin:
Kävin pari viikkoa sitten tosiaan Malahiden linnassa ihan vaan itsekseen aamupäiväreissulla. Menin ohjatulle kierrokselle joten pääsin ihmettelemään myös linnan sisäpuolelle. Oli kaikkia mielenkiintoisia tarinoita, muttaeniten kyllä ihastutti sellainen kirjoitushuone linnan sisällä. Yhdessä kulmauksessa oli tosiaan oma pieni huone kirjoittamiselle, mietiskelemiselle ja vaikka lukemisellekin!
Viikko sitten lauantaina lähdin sitten ekalle turistiretkelle. Menin keltti -kierrokselle tsekkailemaan erittäin vanhoja kelttien väsäilyjä ja muutenkin Dublinin pohjoispuolelta löytyvää maaseutua. Nämä opastetun bussikierrokset alkaa aina ihan älyttömän aikaisin, mutta ihan jees, näkeepähän tosi paljon kaikkea kivaa päivän aikana ja on koko matkan ajan opas näyttämässä ja kertomassa kaikkea. Välillä tuntuu että paikoista hujautetaan liiankin nopeasti seuraavaan, mutta on muutama hetki kivassa kohteessa parempi kuin ei mitään!
Käytiin muutaman muun suomalaisen kanssa sunnuntaina sitten vähän museokierroksella ja tuli nähtyä kyllä monta ihmeellistä asiaa, kuten tämä jättimäinen luuranko hirveäkin isommasta peura tai muu kavioeläin -lajista, joka on joskus elänyt Irlannissa. Oli tuon luontomuseon yläkerrassa kyllä ihan kamalaa: huone täynnä täytettyjä eläimiä ympäri maailman. Tuoksu oli just sellainen täytetty eläin ja se huone oli jotenkin tuupattu niin täyteen, että meni jonkun painajaisen puolelle se meininki siellä. Jotain tosi erikoisia ja harvinaisiakin lajeja näkyi olevan, niin ei kyllä pistänyt hymyilemään sitten yhtään. No mutta kun päästiin museolta pois niin meininki muuttui onneksi iloisemman puolelle kun suunnattiin syömään yhteen kasvispaikkaan, jonka löysin yksi päivä. Hyviä falafel ruokia löytyi sieltä!
Niin, sitten maanantai oli täällä Bank Holiday, mikä meinasi sitä että tosi monessa työpaikassa on vapaapäivä. Suunnattiin siis omatoimimatkalle eräälle vesiputoukselle lähelle Wicklow Mountainia, Powers -jotain oli vesiputouksen nimi. En oikein muista sitä koskaan oikein. :D Joka tapauksessa, lähdettiin matkaan taas pienellä suomalaisporukalla ja napattiin paikallisbussi keskustasta pieneen kylään lähelle vuoria. Sieltä sitten käveltiin 7 kilsan ihana kimurteleva maaseututiepätkä vesiputoukselle. Reissu oli todella hulvaton ja täynnä naurua, mutta myös aika exteme, sillä päivä oli sateinen ja ainakin minä huonoilla sadevaatteillani pääsin koettelemaan koleudensietokykyäni. Kuitenkin vesiputous näkymä oli vissiin just parhaimmillaan sateenvuoksi, joten reissu oli kuitenkin täydellinen!
Nyt sitten tänä viikonloppuna ihastuteena luontokohteista päätin lähteä lauantaina, eli eilen päiväreissulle Giant's Causewaylle pohjoiseen. Otin jälleen opastetun turistibussimatkan ja kyllä taas kannatti, vaikkei kohteissa ihan älyttömän kauaa ollut aikaa fiilistellä. Kuitenkin juuri tarpeeksi ainakin minulle. Erikoiskivien lisäksi käytiin sellaisen köysisillan luona ja pysähdeltiin Belfastissa myös. Niin ja mukavia uusia tuttavuuksiakin tuli tehtyä!
Huh, oli kyllä ihana päästä raikkaisiin maisemiin ja lähemmäs luontoa. Tuntuu että Dublinissa ilma on välillä niin raskasta kun autoja liikkuu niin paljon, joten nämä luontoreissut piristää ja tuo tasapainoa. :) Mutta juu, rupean kirjoittelemaan tähän heti perään postausta opituista asioista. Eli seuraavaksi oppimispostaus luvassa! :)
Täräytän näiden reissutuumailujen jälkeen syväluotauksen harjoittelukuulumisista toiseen postaukseen ja pohdin taas vähän opittuja asioita. Yritän jäsennellä jotenkin järkevästi pohdintojani, jotta niitä olisi helppo lukaista.
Mutta nyt, siirrytään viimeaikojen vapaa-ajan vietto tunnelmiin:
Kävin pari viikkoa sitten tosiaan Malahiden linnassa ihan vaan itsekseen aamupäiväreissulla. Menin ohjatulle kierrokselle joten pääsin ihmettelemään myös linnan sisäpuolelle. Oli kaikkia mielenkiintoisia tarinoita, muttaeniten kyllä ihastutti sellainen kirjoitushuone linnan sisällä. Yhdessä kulmauksessa oli tosiaan oma pieni huone kirjoittamiselle, mietiskelemiselle ja vaikka lukemisellekin!
 |
| Malahide Castle |
 |
| Kissakin oli noussut pöydälle... |
 |
| Trim Castle |
 |
| Opas meni lujaa! |
 |
| Kirjotusjuttuja |
 |
| Jättiolennot |
 |
| Tietä pitkin tallustaen. |
 |
| Puita |
 |
| Vihdoin vesiputouksilla! |
 |
| Halloween... |
 |
| Täällä mä tallustelin |
 |
| Niin paljon erikoiskiviä, niin paljon... |
 |
| Uskaltauduin lähelle aaltojen pärskeitä, mutta tuona hetkenä aalto ei onneksi nielaissut minua |
 |
| Belfast |
 |
| Täällä vintageliikkeessä tiedettiin miten musiikkia on kiva kuunnella |
 |
| Matkalla köysisillalle |
 |
| Ylitys meni ilman horjahduksia |
 |
| Meren äärellä, kiitos kuvasta tuulitakkimiehelle. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)