Tajusin, että tottakai jokaisiin reissuihin ja juttuihin liittyy tavoitteita. En tarkalleen nyt muista ihan kaikkia tavoitteita joita asetin itselleni ennen reissuun lähtöä, mutta kerron niiden tavoitteiden täyttymisistä joita muistan.
Tavoitteitani ennen reissua oli ainakin se, että oppisin käyttämään englantia vähän paremmin, oppisin olemaan uudessa kulttuurissa ja selviämään itsekseen ulkomailla. Tavoitteena oli myös käydä vetämässä open mic -veto jossain kuppilassa jonain iltana ja tutustua joihinkin paikallisiin.
No aloitetaampa vaikka kielenkäytöstä. Opin kuuntelemaan ja ymmärtämään hurjan paljon paremmin kuin ennen. Ilmaiseminen ja puhuminen sen sijaan tuntui reissun lopussa yhtä vaikealta kuin alussakin. Jos olisin ollut reissussa pitempään, niin olisi puhunutkin enemmän ja sitä kautta olisi oppinutkin enemmän. Tuntui kuitenkin että oma puhumisen taso oli tosi hyvä ja monet kommentoikin, että mun englanti on ihan jeps, vaikkei itsestä tunnukaan siltä.
Jos mietin uutta kulttuuria ja selviämistä itsekseen, niin tämä tavoite kyllä toteutui paremmin kuin hyvin. Pari vuotta kestänyt melko reissauspainotteinen elämä oli tuonutkin aika sellaisen leppoisan matkustusfiiliksen itselle. Tosin lentäminen on aina jännää, mutta muuten sellainen reissausmoodi oli helppo löytää. Jossain vaiheessa tuumasin perille pästyäni itselleni, että tavallaan Irlanti on jollain tavalla niin samanoloinen paikka kuin suomi, että sinne meneminen tuntui ihan kuin olisi matkannut vaan kotimaassa johonkin. Matkakin kun kesti vajaa kolme tuntia, niin jäi melko leppoisa fiilis. Yllätyinkin siitä miten hyvin sitä lopulta osasikin seikkailla kun oli vain ottanut joitain asioita etukäteen selville.
Open mic ilta jäi välistä, joten tämä tavoite ei täyttynyt laisinkaan. En ottanut maniskaa mukaan ja kaipasin vain soitteluja. Kävin jättämässä parille muusikolle/katusoittajalle lappuja ja kyselemässä josko joltain löytyisi yhdeksi illaksi maniska lainaan, mutta mitään ei löytynyt. Päätinkin sitten jättää homman kokonaan. En myöskään tutustunut kovinkaan moniin paikallisiin, mutta uusia tuttuja tuli ympäri maailman jonkin verran!
Hih, nyt kun on palannut reissusta, niin fiilikset on melko suhtautuvaisen ankeat, mutta samaan aikaan onnelliset. On mukava olla takaisin kotona, mutta samalla tajusi miten ison matkustusnälän tämä kaksi kuukautta jätti. Täällä suomessa kun odottaa vain työttömyys ja niiden etsiminen. Täytyykin alkaa jo suunnitella ja miettiä tulevia kommelluksia! Ehkä tästä blogista muotoutuu pikkuhiljaa työnetsijän, maailman ihmettelijän ja luonnonsuojeluintoilijan pohdiskeluportaali. Saa nähdä... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti