Pikkusyvät pohdinnat tässä näin

Nyt on tosi pienesti, hiukan enemmän aikaa ja energiaa pohtia hiukan syvemmin muutamia oppimiseen liittyviä juttuja harjoitteluni ajalta. Huomenna tosin on melko aikainen herätys, sillä lähden turistikierrokselle katselemaan vanhoja linnoja Dublinin lähikyliin!! Odotan innolla. Nyt kuitenkin pientä pohdintaa vielä ennen kuin vääntäydyn nukkumaan.

Hmm, olen pohtinut täällä kovasti harjoittelupaikkani hyvää ilmapiiriä. En ole edelleenkään oikein löytänyt täyttä ratkaisua siihen mikä homman takana voisi olla, muutakun itsellekin tutun positiivisuuden. Kun ihmiset kehuu toisiaan, puhuu selän takana hyviä juttuja, auttaa ja kannustaa toisiaan, niin se meininki ruokkii itse itseään. Vähänniinkuin jos kääntäisi homman päälaelleen, niin kaikki voisi heti pahoin, koska keskityttäisiin vain negatiivisiin puoliin.

Olen oppinut täällä ollessa, että todellakin kannattaa keskittyä positiivisiin juttuihin. Tosin eihän sitä koko ajan pysty kskittyä niihin, koska jokaisen eten tulee myös ikäviäkin juttuja, mutta kyllä sitä lopulta vähän niinkuin luontaisestikin päätyy useimmiten ajattelemaan positiivisen kautta. Huonoistakin jutuista saa kuitenkin tavallaan sellaista voimaa jotenkin hassulla tavalla. Tässä artikkelissa sivuutetaan joitain tähän liittyviä ajatuksia: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/129848-meneeko-suomessa-jo-overiksi-kohta-suurimmalla-osalla-diagnoosi?ref=valinnat

Olen huomannut harjoittelussa ollessani myös sen, miten herkästi saatan imaista muiden ihmisten tunnetiloja itseeni. Muutamina päivinä kun ohjaajan olemus on ollut stressaantunut ja teot super nopeita ja tehokkaita, niin itseä on tavallaan ahdistanut, on mennyt jotenkin herkemmin lukkoon ja panssareiden taa. Sitten kun taas esim. iltapäivemmästä meininki on laskeutunut rennompaan, niin on itsekin vain hihitellyt ja heitellyt leppoisia sanoja ja hymyjä ympäristöön ja ollut paljon avoimempi fiilis.

On oppinut olemaan hiljaa ja tarkkailemaan enemmän. Kyllä sitä perusolemukseltaan on aika tarkkailevainen, mutta täällä varsinkin, kun on kuitenkin koko ajan pikkuisen pihalla, niin huomannut asian. Kun on koko ajan vähän ehkä extra valppaana kielen takia, niin kestää hetki tajuta asiat. Sitten kun tarkkailee enemmän kuin puhuu, niin on oppinut huomaamaan juurikin noita kaikkia tunnetilajuttuja ja muita ehkä ihan hitusen verran enemmän. Hmm, ehkä jotenkin niin.

Olen huomannut myös olevani enemmän ideoija ja haaveilija, kuin selkeä organisoija. Kuitenkin juuri sellainen tarkkaileminen ja ennakointi on ollut vahvuuksia: koska on huomannut jotain asioita, niin pystynyt löytämään ratkaisuja joihinkin ongelmiin nopeasti! Jännää. 

Yksi hassuimmista jutuista mitä olen täällä oivaltanut, on ollut sellainen kahden asian kombo: kaipaa paljon takaisin suomeen koska siellä on tärkeitä juttuja ja ihmisiä, mutta toisaalta on löytänyt sen itsensä sisällä piileneen matkaajan. Kotimaassa matkaillessa jo huomasi miten paljon tykkääkään olla liikkeessä, mutta täällä on jotenkin oivaltanut lisää, että kyllä vain sellainen projektiluontoinen tekeminen on se oma juttu: kun tietää että pääsee liikkeelle pian.

Myös nuo "minkälainen tekeminen itselle sopii parhaiten" -jutut on mietityttäneet ja täällä olen saanut vahvistuksen jo aikaisempiin ajatuksiini siitä, että kasista neljään tyyppinen toimistotyö ei sovi minulle kovinkaan hyvin. Olen saanut eniten irti täällä juurikin sellaisista päivistä kun ollaan oikesti tehty jotain muuta kuin vain koneella istumis hommia: työpajapäivät, työpajojen suunnitteluhetket ja random -tehtävät on olleet parhaita. Myös työpajojen jälkeen esim. joku perus välineiden peseminen on ollut itsestä kivaa. Joten: kaikki luova, ideointipainotteinen ja käsillä tekeminen on itselle oivallista hommaa, sen olen oppinut täällä.

Hmm, kuitenkin koko ajan itseä varjostaa se oivallus, että en tiedä edelleenkään mitä oikein haluan yleensäkään mistään. Elämältä, työltä, ihmisiltä tai tulevaisuudelta. Moni ajatus palloilee keskenään mielessä, sillä polkuja on niin monia joita pitkin lähteä ihmettelemään. Lopulta pieni koti-ikävä tiettyjä ihmisiä ja juttuja kohtaan on tuonut sellaisen selkeän kuvan niistä jutuista joista tykkää tosi paljon. Eli vaikka toisaalta on tosi haeskelevana edelleen, niin kuitenkin on sellainen villasukkien, kotoisten juttujen ja luovien asioiden painotteinen hyvä kuva mielessä, jota kohti on hyvä pyrkiä kurkottelemaan.

Juu, mutta täytynee listata jotenkin järkevästi vielä myöhemmin näitä pohdintoja. Sori kirjotusvirheistä. Nyt saatava ruokaa, unta ja lisää hyvää musiikkia. :) Palaan pohdintoihin jälleen myöhemmin jakerrompa ehkä myös sitten tämän pidennetyn viikonlopun kommelluksista sitten myöhemmin. :) Kivaa viikonloppua kaikille!

Väsynyt hipaisu viimepäivien meininkeihin.

Ompas kyllä viikko taas hujahtanut todella nopeasti! Enää pari viikkoa harjoittelua jäljellä ja oikeastaan vähän jo odotan sitä että harjoittelu loppuu, voin vaan fiilistellä loppuajan täällä ja sitten pääsee takaisin kotosuomeen. On tullut jo jotenkin ikävä ihmisiä ja juttuja. Kiva päästä takaisin suunnittelemaan ja miettiään tulevaa. Paljon on ideoita ja mietteitä tullut. :)

Eräs kuulas aamu

Viikko on tosiaan vyörynyt eteenpäin tosi nopeaa. Viime ja tällä viikolla oli pari aamua todella kylmä. Saatiin toisen harjoittelijan kanssa lupa laittaa toimiston lämpöpatteri tulille. Ittellä helpotti jo melkein heti, mutta toinen harjoittelija viihtyi melko pitkään takki päällä patterin läheisyydessä ja sijoitettiinkin se sitten ihan hänen viereen. Kyllä vaan villasukat on pelastanut minut kylmyydeltä niin monena aamuna.

Kylmän aamun pelastaja, mutta ei voita kyllä saunaa!

Muutamina päivinä työpäivät on ollut niin tylsiä, että oon vaan fiilistellyt kaikkia siistejä juttuja mitä toimistolta löytyy. Koska paikka on hyvin kierrätystietoinen, niin moni asia on todellakin mun mieleen. Löytyy ekopesuaineita, puinen tiskiharja, kasoittain kierrätysmateriaaleja askarteluihin ja paljon muuta. Yks lemppari on vanhoista kartoista tehdyt kirjekuoret! Näitä juttuja pitäs olla enemmän tai jotenki helpommin saatavilla. Mietityttäny ja ahdistanukki täällä välillä nää kaikki maailma-asiat. Yks yö näin painajaistakin että mökin ympäriltä oli kaadettu kaikki puut ja itte mökkiki oli ajettu maan tasalle, koska puut haluttiin käyttää tehotuotantojuttuihin tai jotain. Tunsin siinä unessa tosi riipivää surua ja mua ahdisti kaikki kulutusjutut ja luonnon tuhoaminen. Kun heräsin nii tajusin, että mulla oli kamalan kuuma ja koti-ikäväkin, joten siksi unikin varmaan oli vääntäytynyt niin ahdsituneeksi.

Kirjekuori

 

 

 

Harjoittelupäivien jälkeen on ollut kyllä niin väsähtänyt meininki ja liikaa tietokonehommia omiin tuleviin projekteihin liittyen, että ei ole oikein ehtinyt kirjoitella tai pohtia näitä oppimisjuttuja tähän blogiin. Nytkin painaa jo väsy niin lujaa, että täytynee jättää myöhemmälle syvemmät pohdinnat. Ehkä viikonloppuna on taas aikaa.

Malahiden linna

Luontojuttuja olen kaipaillut täällä keskustan lähettyvillä oleillessa. Viime viikonloppuna kävinkin Malahiden linnassa ihmettelemässä ja fiilistelemässä. Oli ihana päästä vähän pois keskustan saasteista. Sunnuntaina seikkailin Dublinin keskustassa uuden kaverin kanssa, joka tosin muutti nyt alkuviikosta toiseen kaupunkiin täällä Irlannissa. Ehkä kohtaamme vielä joku päivä!

Hmm, maailma on kysymyksiä täynnä :)

Juu ja olen kyllä pohdintoja täynnä, mutta nyt on jotenkin niin väsähtänyt fiilis, että täytyy jättää huomiselle ja loppuviikonlopulle tarkemmat kiejoittelut. Tuntuu että muutama päivä töissä on ollut aika tietokoneella istumis painotteisia, joten blogin kirjoitus tuntuu tuskaiselta juuri nyt ku nukkumaankin tekisi mieli.

Kirjoitan lisää viikonloppuna ja vaikka maanantaina! Täällä on jokin "bank holiday" -lomapäivä maanantaina, mikä tarkoittaa ainakin minun kohdalla sitä, että töihin ei tarvitse mennä. :) Hurraa, se tarkoittaa aikaa omien juttujen tekemiselle!

Kunnioitus musiikille ja etenkin suomenkieliselle musiikille!

Nyt kun täällä Irlannissa käyttää päivittäin englantia ja on kaukana kotoa, niin ikävä kotosuomea kohtaan hiipii herkemmin, sekä ikävä suomenkieltä noin niinkuin yleensä. Olen tajunnut miten paljon juttuja, ihmisiä, asioita, reittejä ja tapahtumia kaipaakaan suomesta. Hih, ihan hyvä vaan.

Ja sempä takia laitan tähän pikaisen ja pienoisen listan lempparibiisejäni, jotka on kotosuomeksi lauleskeltu, olkaapa hyvä! Löytyy vähä niinku kaikkea... jeah

https://www.youtube.com/watch?v=3Y4fFLaeVPE
https://www.youtube.com/watch?v=nBDNcRHwIVk
https://www.youtube.com/watch?v=0Uiqhs3s688
https://www.youtube.com/watch?v=CYTiBy-Tgm8
https://www.youtube.com/watch?v=C2QSdt3OpTI
https://www.youtube.com/watch?v=nTuGa_Bb45U 
https://www.youtube.com/watch?v=Savl9JQmNXg
https://www.youtube.com/watch?v=-guEbvxi0gA
https://www.youtube.com/watch?v=ftq7DVQkhfo
https://www.youtube.com/watch?v=wamcsDXuzow
https://www.youtube.com/watch?v=Tgxl4KOCNMw
https://www.youtube.com/watch?v=1-vDeC8UQdw
https://www.youtube.com/watch?v=gymZ3J1UcRc

Öitä ja ei muutaku kuuntelemaan... :) 

Kivoja juttuja ja energialataukset porukoiden vierailusta

Hups, taas on viikko hujahtanut ohi niin nopeaa, että! Ollut niin paljon tekemistä, että melkein ei ole ehtinyt blogia kirjoittaa. Nyt kuitenkin pikainen katsaus menneen viikon loppuun ja tämän viikon alkuun. Onkin ollut vaikka mitä uusia ja kivoja juttuja!

Eli viime viikon lopulla päivät töissä meni ihan hyvin. Oli kaikenmoista tekemistä. Otin huonon kuvan yks päivä viimeviikolla aamuauringosta. Koko ajan mennään pimeämpään aikaan, mutta aamuaurinko näkyessään on kyllä aina jotenkin nätti. Tuolta se aina mahdollisuuksien mukaan tervehtii. :)

Aamuaurinko

 

 

Tämmöinen kaava löytyy harkkapaikalta...

Loppuviikolla tosiaan puuhasteltiin laskuvarjohyppääjien parissa. Testailtiin seuraavan viikon työpajaa varten askarteluhommia. Kömmittiin lattialla ja mittailtiin kuinka pitkälle autot hurahtaa kun lähtötasanteen kaltevuus on tietyn verran. Sitten tosiaan kikkailtiin erilaisia laskuvarjoja. Oli ihan hauskaa: "Niin mitäs teit perjantaina töissä?" "No mä rakensin laskuvarjoja ja testasin kuinka sulavasti ne liidättää pienen sotaukkelin maahan."

Hän lähdössä testimatkalleen.

Alkuviikolla mentiin sitten tekemään työpajaa lapsille sairaalakouluun. Oli niin ihana saada hymyjä kipeiden lasten kasvoille. Itte tekisin mieluiten jotain luonnonmatskujuttuja, mutta kyllä nämä tiedehommatkin oli ihan kiva kokeilla. Itte tykkäisin ennemmin tehdä jotain voimauttavampia juttuja juurikin käyttäen luonnonmatskuja, mutta nyt kun täällä on tällaisessa harjoittelussa, niin kokeilen kaikkea ja otan kaiken mahdollisen irti. Ajatuksia tulee paljon.

Työpajan jälkeen mentiin yhteen liikkeeseen, joka vastaanottaa yrityksiltä kaikkea krääsää, joka muuten menisi kaatopaikoille. Sitten muut yritykset jotka tarttee sitä krääsää askarteluihin, niin maksaa vuosimaksun tähän paikkaan. Tän vuosimaksun ansiosta sieltä saa käydä hakemassa niin paljon matskuja ku tarvitseekaan. Mun harkkapaikka hakee useinkin sieltä matskuja askartelujaan varten. Kyllähän siellä leijui aika luovat energiat, mutta kyllä tuolla haiskahti vähän bisneskin.

Monenlaista matskua laatikot pullollaan.

Valmiita juttuja.

Joutsen tarkkaili.

Oli työpajahuonekin!

Ylilempeä vahtikoirakin löytyi.

 Eilen alkoikin sitten hirviötehtailu. Valmistettiin nelisenkymmentä hirviönalkua kohti viimeistä matkaansa ennen lopullista syntymäänsä. Tehtiin myös esimerkit valmiiksi. Matskuina toimi tietty kierrätysmateriaalit, tälläkertaa entiset limpparipullot.

Hirviö "sikiöitä"

Alitajuisesti taisi olla mörkö inspiraation lähteenä?

Niin ja tänään! Sain jälleen fiilistellä sitä kun pääsee tekemään jotain pientä kivaa kierrätysmateriaaleista. Oltiin koko päivä jälleen vaate- ja muotipuolen porukan seurassa ja väkerreltiin entisten polkupyörien sisäkumien kumeista ja helmistä sun muista vähän koruja. Iltapäivällä paikalle pätkähti 20 Italialaista nuorta työpajailemaan meidän seuraan. Opetettiin niille sitten nuita korujen tekemisiä ja pussukankin tekoa. Kukin sai kuitenkin tehdä haluamansa laisen asian. Tykkäsin kyllä ihan sikana, koska työpajoissa ohjaaminen on itselle tuttua puuhaa ja joskus vanhempien ihmmisten kanssa se on jotenkin leppoisampaa kuin pienten lasten. Oli kiva kun osalliset oli saman tasoisia englannin puhujia kuin minä itte, joten oli helppo sössöttää kun meininki oli rehellistä. Lisäksi kun tämä materiaali oli itselle täysin uutta, niin oli kiva päästä kokeilemaan. Ompahan nyt oppinut uuden matskun.

Pussukat valmistuu...

Mun tekemiä esimerkkejä kaulakorusta ja korviksesta.

Suuri pino sitä itseään, pyörien sisäkumeja!

Niin joo ja nyt mennyttä viikonloppua olin odottanut huimasti, sillä vanhemmat tuli kylään. Vierailusta sai kyllä ihan sikana energiaa ja voimia. Juhlimme puolivälin saavuttamista mm. käymällä Guinnesin tehtaalla, Dublin Castlessa, seikkaillen keskustassa ja viettäen aikaa yhdessä. Ihan parasta kun on parhaat äippä ja iskä. :)

Hyvät oli näkymät ylimmästä kerroksesta, mutta turisteja täynnä oli paikka noin sunnuntaina.

Epäolennainen kuva linnan ihmeistä, tai no kartasta.

Nyt huomenna menenkin sitten National Concert Halliin kuuntelemaan Yo La Tengon keikkaa. Ai että kun olen odottanut jo muutaman viikon tätä päivää!! Huu, livemusaa aivan uudessa paikassa ja vielä bändiltä, jota en suomessa olisi välttämättä päässyt näkemään varmaan ikinä. Nyt on sellanen once in a lifetime -meininki. Toivottavasti konserttimesta on hyvä, bändi on ainakin. Onneksi sain seuraakin keikalle, niin voi fiilistellä jollekin keikan jälkeen ajatuksista.

Viikonlopuksi onkin sitten vielä hajanaisia suunnitelmia. Jokin reissu johonkin olisi mukava tehdä. Olisi kiva myös ihan vaan ottaa iisisti, mutta palo nähdä kaikkea on myös suuri. Kunhan tuosta keikkahumusta selviää, niin sitten on aikaa miettiä viikonlopun kommelluksia... :)

Palataan taas... hih. :)

"Mikä on hyvän työilmapiirin resepti" ja muut alkuviikon pohdinnat

Ilmapiiri ainakin tässä työyhteisössä jossa olen päivittäin on kyllä mahtavin mitä olen koskaan kohdannut. Jotenkin juuri sellainen kannustava, reilu, rento ja avoin. Mietin vaan että onkohan tällainen meininki jokaisessa irkkulaisessa työpaikassa? Ainakin ihmiset on yleisesti ottaen täällä tosi mukavia ja auttavaisia, joten en epäile vaikka meininki muissakin työyhteisöissä olisi samaa luokkaa.

Olen mietiskellyt, että mikä on tuollaisen terveen työyhteisön resepti? Ainakin juurikin sellainen avoimuus, auttavaisuus ja juurikin nuo jutut joita olen aistinut toimistolla: kannustava ja reilu meininki. Kun asioista puhutaan, niin homma pysyy oikeissa urissa. Kun kaikki auttaa kaikkia ja hommat hoidetaan rennosti, niin ilmapiiri pysyy vissiin sitten terveen hyvällä tasolla, eikä riitaiselle ilmapiirille jää tilaa. Ehkä salaisuus piilee herkuissakin? On hauska kun paikan pääpomo saattaa pätkähtää toisesta huoneesta lätkäyttäen keskelle touhujamme jotkut leivosten jämät todeten vain, että: kokouksesta jäi parit tällaset, syökääpäs pois. Hmm, tai ehkä irkkulaisten esi-isät on oikeasti sellaisia leppoisia hyvän onnen menninkäisiä.. emminä tiiä!

Mutta joka tapauksessa, ollaan tosiaan päästy toisen harjoittelijan kanssa tutustumaan muihinkin osioihin täällä keskuksella. Pääasiassa päivät kuluu toimistolla haeskellen tietoa ja suunnitellen tai tehden työpajoja, mutta välillä ollaan päästy tosiaan katsomaan vähän muidenkin osioiden toimintaa. Olin silloin aikoja sitten tsekkaamassa huonekalupuolen juttuja ja postasin puupalikoiden leikkelystä kuvia. Tuossa alkuviikosta bongasinkin sitten valmiin Keijuoven jonka tekemisessä olen ollut mukana!! Ujuj. Kyllä kelpaa keijun olla.

Valmis keijuovi

Maanantaina päästiin vilkaisemaan vaatepuolen touhuja. Oltiin oltu toisen harjoittelijan kanssa koko aamupäivä koneella, kunnes päästiin loppupäiväksi auttelemaan Halloween -koristeiden kanssa. Ja huh, onneks niin tapahtui, sillä molempien aivot meinasi sulaa tiedon etsimiseen koneen äärellä.

Läppärikeskittymä

Toinen harkkari leikkaa muottipalasta

Leikellen kulunut iltapäivä

Oli siistiä päästä seurailemaan ja auttelemaan vähän luovemmassa ympäristössä. Toimistolla kun meininki saattaa olla välillä tosi kiireistä. Tuolla vaate- ja muotipuolella taas aika vaan hujahtaa mukavasti kun saa keskittyä johonkin käsillä tekemiseen. Ilmapiiri on kans tosi leppoisa, radio soi koko ajan taustalla ja jutut liitelee musiikin ja muun kivan ympärillä. Tällä viikolla yhdelle vaatepuolen työntekijälle kävi ilmi mun musiikkihommat ja nyt melkeimpä koko työyhteisö on päätynyt kuuntelemaan Tuulikki Teen biisejä. Ja kehuja on sadellut. Mutta minä se vain hissukseen ja rauhakseen otan niitä edelleen vastaan. Tyynen viileästi vaan.

Kyllä sitä on tässä oppinut hiukan siitä, että sitä on enemmän juurikin käytännön tekijä ja motivaatiota ruokkii se jos pääsee tekemään luovia juttuja. Jos mietin noita muutamaa viimeisintä työpäivää enimmäkseen koneella tietoa etsien, niin verrattuna tuommoiseen luovaan tekemiseen on tehokkuus ollut ihan eri luokkaa. Tuntuu että koneella töitä tehden saan aikaiseksi tosi hitaasti ja vähän, mutta kun tekee käytännöllisempää hommaa, niin on enemmän sellainen olo että on tehnyt jotain, sillä näkee selkeän tuloksen heti edessään.

Nyt kun reissun puoliväli häämöttää, niin on jo melko helpottunut fiilis. Selvisin kulttuurishokin tyyppisestä tilasta ja fiiliksistä. Olen tajunnut miten paljon samaan aikaan tykkään olla täällä, mutta samaan aikaan kaipaan takaisin kotiin. Muutamana viime yönä olen nähnyt unia liittyen Suomeen. Yhdessä unessa olin palannut kämpille, toisessa olin jonkun puolitutun suomalaisperhen talossa kyläilemässä. Hmm, vaikka jollain tavalla täällä onkin stressaavaa, niin uniin se stressi ei ole päässyt, vaikka joskus kotopuolessa olisikin käynyt niin. Aika jännä, ehkä se on tuo alussa mainitsemani leppoisa ja hyvä meininki irkkujen keskuudessa. :)

Odotan jo viikonloppua innoissani, sillä äippä ja iskä saapuu tänne kyläilemään. Tuliaistoivelistalla mm. ruisleipää, lisävillasukat ja muutama lisävaate. Kerkeän myös vihdoin viikonloppuna käydä hakemassa yhdet konserttiliput ja paljon on aikaa muutenkin seikkailla. Sain maanantain töistäkin vapaaksi, jotta voin viettää aikaa porukoiden kanssa.

Nyt alan vaipuilemaan pikkuhiljaa iltaan. Huomenna tulossa taas päivä koneen ääressä, joten tämäkin rötkäle jolla tätä tekstiä kirjoittelen menee kohtapuoliin kiinni. Saas nähdä mitä jaksan tänne kirjoitella. Ainakin yks kuvasarja ois tuloillaan ehkäpä. Palataan!

Kolmas harjoitteluviikko takana

Nyt kolmas harjoitteluviikko alkaa olemaan purkissa. Aika paljon on tähän yhteenkin viikkoon mahtunut. Nyt taas sepittelen menemään epäpätevässä erikoisjärjestysessä tuumailujani menneestä viikosta!

Tokan viikon jälkeinen viikonloppu oli jotenkin aika nuutunut. Halusin vaan ottaa iisisti ja se oli tosi hyvä päätös. Sain jotenkin eristäytyä ja olla itsekseen, pohdiskella tosi syviäkin ja järjestellä ajatuksia. Oleilin kotosalla, tein puutarhatöitä ja käytiin majoittajaäipän kanssa läheisellä kalajastajakylällä katselemassa maisemia. Viikonlopun kruunasi täysikuujutut sunnuntaina ja sitten jo maanantain puolella. Ottamani kuvat tuosta taivaankappaleesta olivat niin kamalia, että on ehkä parempi, että kuvajainen leijailee vain omissa muistoissani.

Kitkemishommia

Pienten asioiden äärellä

Merimaisemahommia

Kompassi kertonee mulle sen, minne täältä lähden

Niin, tosiaan. Ekat pari viikkoa tuntui niin raskailta jollain tavalla. Kaikki uusi ja kaikkeen totuttelu. Se ymmärtämisen vaikeuden sietäminen ja mukautuminen siihen ettei välttämättä pysty ilmaista itseään samalla tavalla kuin suomeksi. Nyt kuitenkin kolmas viikko näytti taas hyviäkin puolia, vaikka parina aamuna tuntuikin vähän oudolta.

Perjantai-iltapäivään asti tervehti aamuisin naamari

Harjoittelupaikallani ollaan niin kannustavia, että ei mitään rajaa! Koin parin viikon jälkeen jotkin harkkapaikkani aiheiden menevän täysin ohi omien kiinnostuksenkohteideni ja toiveideni. Siellä on tekeillä aika paljon tiede -aiheisia työpajoja, vaikka oma ammattitaito on enemmän siellä luonto- ja ympäristöhommien puolella. Tästä syystä tekeminen on ollut vaikeaa kun sanasto muutenkin hukassa ja sitten pitäisi jotain itselle täysin uutta asiaa pystyä selittämään työpajoissa lapsille. Kuitenkin puhuttuani asiasta ohjaajani kanssa, tuntui kivi pudonneen sydämeltä. Sanoin myös, että koen olevani vähän haitaksi kun olen hidas ymmärtämään ja en ymmärrä puoliakaan, mutta tähänkin sain positiivista kommenttia takaisin. Rennosti vaan ilman turhaa stressiä! Ja hyvä niin.

Loppuviikosta aloin puuhailemaan uuden projektin parissa vähän tutkimustyyppisiäkin hommia. Pari päivää mennyt lueskellen kompostoinnista, viherkatoista ynnä muista kivoista ja mielenkiintoisista jutuista. Olen koonnut ja tiivistänyt tietoa. Paljon vaikeasti ymmärrettävää tekstiä, mutta sanasto juuri sitä mitä ehkä olisi kiva käyttää tulevaisuudessakin. Jee. :)

Toimistohommaaaaa

 Harkkapaikalla aloitti viimeviikolla uusi harjoittelija amerikasta ja tällä viikolla olen vasta alkanut tutustua häneen paremmin. Koska hän puhuu englantia äidinkielenään, niin on ollut kiva kun hän on auttanut kielioppivirheiden selvittelyissä ja auttanut etsimään hukassa olevia sanoja. Meillä on ollut tosi mukava viikko!

Perjantain erittäin tärkeä to do -lista

Fiilikset omasta hyödyttömyydestä ovat hiljalleen lähteneet johonkin aivan muuhun suuntaan. Kun päivä päivältä löytää paremmin sanoja ja ymmärtää muiden puhetta paremmin, niin oleminen on helpompaa ja tuntuu että on oikeasti hyödyksi. En käsitä miten positiivinen meininki tuolla toimistolla onkaan! Jengi vaan antaa hyvää palautetta ja on iloisina, vaikka itsestä tuntuisi, ettei osaa mitään. :D Oikea meininki.

Niin, viikonloppu vihdoinkin. Aion nukkua pitkään, lähteä lauantaina kaupungille seikkailemaan ja tapaamaan täällä tapaamaani uutta tuttua. Sitten aion työstää ekaa täällä mieleen tullutta biisinalkua! Käytössä vain kitara, vaikka maniskaa onkin kova ikävä. Ei ole tullut vastaan, ei edelleenkään...

Mutta jee, suunnitelmissa monia juttuja. Toivottavasti ehdin toteuttaa mahdollisimman monen niistä ja toivottavasti ehdin kertoa niistä täälläkin. Kirjoittelen myöhemmin ainakin aiheista:
- Kierrätysjuttujen / jätehuollon erot Suomen ja Irlannin välillä
- Hassut huomioni täällä ollessani
- Yks päiväni kuvina
- Irlantilainen koti

Hih, heips ja palaillaan taas!