Nyt on tosi pienesti, hiukan enemmän aikaa ja energiaa pohtia hiukan syvemmin muutamia oppimiseen liittyviä juttuja harjoitteluni ajalta. Huomenna tosin on melko aikainen herätys, sillä lähden turistikierrokselle katselemaan vanhoja linnoja Dublinin lähikyliin!! Odotan innolla. Nyt kuitenkin pientä pohdintaa vielä ennen kuin vääntäydyn nukkumaan.
Hmm, olen pohtinut täällä kovasti harjoittelupaikkani hyvää ilmapiiriä. En ole edelleenkään oikein löytänyt täyttä ratkaisua siihen mikä homman takana voisi olla, muutakun itsellekin tutun positiivisuuden. Kun ihmiset kehuu toisiaan, puhuu selän takana hyviä juttuja, auttaa ja kannustaa toisiaan, niin se meininki ruokkii itse itseään. Vähänniinkuin jos kääntäisi homman päälaelleen, niin kaikki voisi heti pahoin, koska keskityttäisiin vain negatiivisiin puoliin.
Olen oppinut täällä ollessa, että todellakin kannattaa keskittyä positiivisiin juttuihin. Tosin eihän sitä koko ajan pysty kskittyä niihin, koska jokaisen eten tulee myös ikäviäkin juttuja, mutta kyllä sitä lopulta vähän niinkuin luontaisestikin päätyy useimmiten ajattelemaan positiivisen kautta. Huonoistakin jutuista saa kuitenkin tavallaan sellaista voimaa jotenkin hassulla tavalla. Tässä artikkelissa sivuutetaan joitain tähän liittyviä ajatuksia: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/129848-meneeko-suomessa-jo-overiksi-kohta-suurimmalla-osalla-diagnoosi?ref=valinnat
Olen huomannut harjoittelussa ollessani myös sen, miten herkästi saatan imaista muiden ihmisten tunnetiloja itseeni. Muutamina päivinä kun ohjaajan olemus on ollut stressaantunut ja teot super nopeita ja tehokkaita, niin itseä on tavallaan ahdistanut, on mennyt jotenkin herkemmin lukkoon ja panssareiden taa. Sitten kun taas esim. iltapäivemmästä meininki on laskeutunut rennompaan, niin on itsekin vain hihitellyt ja heitellyt leppoisia sanoja ja hymyjä ympäristöön ja ollut paljon avoimempi fiilis.
On oppinut olemaan hiljaa ja tarkkailemaan enemmän. Kyllä sitä perusolemukseltaan on aika tarkkailevainen, mutta täällä varsinkin, kun on kuitenkin koko ajan pikkuisen pihalla, niin huomannut asian. Kun on koko ajan vähän ehkä extra valppaana kielen takia, niin kestää hetki tajuta asiat. Sitten kun tarkkailee enemmän kuin puhuu, niin on oppinut huomaamaan juurikin noita kaikkia tunnetilajuttuja ja muita ehkä ihan hitusen verran enemmän. Hmm, ehkä jotenkin niin.
Olen huomannut myös olevani enemmän ideoija ja haaveilija, kuin selkeä organisoija. Kuitenkin juuri sellainen tarkkaileminen ja ennakointi on ollut vahvuuksia: koska on huomannut jotain asioita, niin pystynyt löytämään ratkaisuja joihinkin ongelmiin nopeasti! Jännää.
Yksi hassuimmista jutuista mitä olen täällä oivaltanut, on ollut sellainen kahden asian kombo: kaipaa paljon takaisin suomeen koska siellä on tärkeitä juttuja ja ihmisiä, mutta toisaalta on löytänyt sen itsensä sisällä piileneen matkaajan. Kotimaassa matkaillessa jo huomasi miten paljon tykkääkään olla liikkeessä, mutta täällä on jotenkin oivaltanut lisää, että kyllä vain sellainen projektiluontoinen tekeminen on se oma juttu: kun tietää että pääsee liikkeelle pian.
Myös nuo "minkälainen tekeminen itselle sopii parhaiten" -jutut on mietityttäneet ja täällä olen saanut vahvistuksen jo aikaisempiin ajatuksiini siitä, että kasista neljään tyyppinen toimistotyö ei sovi minulle kovinkaan hyvin. Olen saanut eniten irti täällä juurikin sellaisista päivistä kun ollaan oikesti tehty jotain muuta kuin vain koneella istumis hommia: työpajapäivät, työpajojen suunnitteluhetket ja random -tehtävät on olleet parhaita. Myös työpajojen jälkeen esim. joku perus välineiden peseminen on ollut itsestä kivaa. Joten: kaikki luova, ideointipainotteinen ja käsillä tekeminen on itselle oivallista hommaa, sen olen oppinut täällä.
Hmm, kuitenkin koko ajan itseä varjostaa se oivallus, että en tiedä edelleenkään mitä oikein haluan yleensäkään mistään. Elämältä, työltä, ihmisiltä tai tulevaisuudelta. Moni ajatus palloilee keskenään mielessä, sillä polkuja on niin monia joita pitkin lähteä ihmettelemään. Lopulta pieni koti-ikävä tiettyjä ihmisiä ja juttuja kohtaan on tuonut sellaisen selkeän kuvan niistä jutuista joista tykkää tosi paljon. Eli vaikka toisaalta on tosi haeskelevana edelleen, niin kuitenkin on sellainen villasukkien, kotoisten juttujen ja luovien asioiden painotteinen hyvä kuva mielessä, jota kohti on hyvä pyrkiä kurkottelemaan.
Juu, mutta täytynee listata jotenkin järkevästi vielä myöhemmin näitä pohdintoja. Sori kirjotusvirheistä. Nyt saatava ruokaa, unta ja lisää hyvää musiikkia. :) Palaan pohdintoihin jälleen myöhemmin jakerrompa ehkä myös sitten tämän pidennetyn viikonlopun kommelluksista sitten myöhemmin. :) Kivaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti