Kerroinkin aikaisemmin pohtineeni Irlannin harkkapaikkani pukukoodia. Ei tule kadottaa itseään johonkin itselle epämukaviin vaatteisiin, mutta tulee kuitenkin ottaa paikan toiveet huomioon ja pyrkiä olemaan edes hiukan asiallisepi kuin oikeasti on. Vähän niinkuin ihmisen näköinen!
Päätin ottaa vaatehommat haltuun ja pyysin luotto-ompelijaani tuunaamaan eräät siistihköt, mutta kamalan leveälahkeiset housut suoremmiksi. Tiedoksi kaikille jotka eivät vielä tiedä, että suorastaan tavaramerkkini on haaremihousut ja muut ylirennot vaatteet, jotka ei välttämättä oikein sovi tulevan harjoittelupaikkani meininkeihin, joten suorien housujen olemassaolo reissun aikana on melko tärkeä juttu. Tosiaan, lahkeiden mittailut meni mukavasti oikean jalan mukaan ja fiilis oli hyvä, sillä nyt saisin yhdet hyvät perushousut matkaan mukaan.
Ehkä seuraavana päivänä katsottiin vielä jo hiukan ommeltua lahjetta ja tsekattiin että lahje tulee olemaan juuri sellainen kuin haluan. Niin sanotusti tehtiin viimeiset pikkusäädöt. Luotto-ompelijani teki mahtavaa työtä ja ehkä vain paria päivää myöhemmin saavuinkin hakemaan valmiita kavennettuja housuja. Huitaisimme pöksyt jalkoihini vielä tsekataksemme lopullisen tuloksen. No jahas: totesin, että vasen lahje kinnasi hiukan. Luotin täysin siihen, että ompelumeiningit on mennyt täydellisesti, koska S on vaan paras, joten siinä ei voi olla vikaa.
Asia jäi kuitenkin mietityttämään itseäni hiukan ja päätinkin mitata molemmat pohkeeni. Ja kyllä vain, vasen pohkeeni oli paljon läskimpi kuin oikea! Uskomatonta, mutta totta. Ilmeisesti vasen pohkeeni on treenautunut hiukan isommaksi ahkeran kytkinjalkani vuoksi. Näin kesällä kun tulee ajettua autolla enemmän kuin ikinä, niin ei ihmekkään, että vasen pohje on saanut vähä enemmän liikettä ja näin ollen paisunut enemmän kuin toinen. Näin luikkulihaksisena voin todeta vain, että aika uskomatonta että lihas kasvaa noinkin jännästä syystä, kuin kytkimen käytöstä. Onhan se jalalle vähän raskastakin kun rupeaa miettimään, vai onko?
No se siitä pohkeen arvoituksesta. Nyt mielessä on pyörinyt tehdä jonkinlainen koti-ikävän torjumis asia reissua varten. Kokoan kivoja juttuja kasaan, kuten kirjeitä, lappusia tai kuvia ihanista muistoista. Teen kotimaisista lemppari biiseistäni kokoelmalistan ja käyn ostamassa pari uutta ja hyvää kotimaista levyä matkaan mukaan. (Inariveljet, Lau Nau ja Sami Kukka vois olla aika kovia juttuja kuunnella pahoina hetkinä.) Tarkistan parit ohjeet suomalaisiin ruokiin. Ostan jallupullon ja muumilimsaa mukaan pahan päivän varalle. Opettelen parit suomalaiset biisit joita voin laulella sitten yksin pimeässä huoneessa ja itkeä koti-ikävän vaikka pois sen jälkeen. Höhö, ei se koti-ikävä niin paha juttu ole jos siihen varustautuu itselle tärkeillä asioilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti